Haaste: Inhokki ja lemppari tallityöt

Tiian blogissa on taas uusi haaste, inhokki ja lemppari tallityöt. Tiia haastaa bloggaajia kertomaan kolme inhokki ja kolme lemppari tallityötä, joten päätin tarttua mukaan haasteeseen. Tämä haaste vaatikin pitkää mietintää, mutta näihin lopputuloksiin kuitenkin päädyin.

Aloitetaan inhokeista!

Inhokki numero yhtä ei tarvinnut sitten yhtään miettiä. Harjojen, riimujen, kaikkien tuollaisten pesu. Nytkin meidän terassilla odottaa pesua eräs satulavyö ja riimu. Ovat odottaneet jo aika kauan. Harjojen pesu on inhottavaa, ehkäpä juuri siksi, koska ne ei millään puhdistu. Vaikka jynssäisin niitä tunnin, ne ovat mielestäni edelleen likaisia. :D Riimujen kanssa on vähän sama juttu. Tekipä mitä vaan, täydellisen puhtaita niistä ei koskaan tule. Joudun kuitenkin ottamaan itseäni huomenna niskasta kiinni, sillä haluan pestä omankin satulavyöni. Siinä samalla kai menee äidinkin satulavyö ja se riimu, joka on ehkä jo kuukauden odottanut hellää käsittelyäni. ;)

Inhokki numero kaksi on hokkien laitto ja pois otto. Tavallaan kyllä pidän lopputuloksesta - kun saan ne kaikki väännettyä jalkaan tai otettua pois, olo tuntuu voittajalta. Mutta se työ.. Heti on selkä ihan jumissa, vaikka kuinka koittaisi etsiä hyvää asentoa. Dixie on onneksi niin fiksu, että se pysyy aina paikallaan. Siispä olen koittanut istua ja tehdä hokkien laittoa niinkin jakkaran päällä istuen, mutta se ei ole kuitenkaan osoittautunut hyväksi tavaksi.

Inhokki numero kolme on harjan ja hännän selvitys. Helppoa kun jouhet ovat selvät, mutta takkuuntuneina pitkäkestoista ja ärsyttävää. Dixiellä on niin ohuet jouhet, ettei mitä vaan harjaa voi edes käyttää. Varovasti käsin yleensä joudun takut avaamaan. Lopputulos tässäkin on tietysti kiva, kun saa hevoselle suorat ja selvitetyt jouhet, mutta työ on hidasta ja tylsää.

Ja sitten ne lempparit!

Nämä eivät ole missään järjestyksessä, mutta ennen laidun kautta hevosen ruohoon totuttelu eli syöttely kuuluu näihin lemppareihin. Toinen saa rauhassa hotkia ja itse voi ihan vaan seurailla hevosta tai pohtia, mitä tehtäviä aikoisi vähän päästä kentällä ponille teettää. Hyvää miettimisaikaa siis ja hevonen nauttii. Hyötyä tästä tietenkin on, että hevonen tottuu vihreään ennen laidunkautta. Tänään meidän Dixie pääsi jo hetkeksi laitumelle kavereiden kanssa ja sehän oli ihan onnesta soikeana.

Poni tänään laitumella.

Lemppareihin kuuluu myös hevosen tarhasta/laitumelta pois hakeminen. Tämä kun on aina niin hauskaa, kun ei ikinä tiedä, mitä mieltä hevonen on. Hyvin usein tarhassa ollessaan Dixie tulee vastaan portille, mutta aina laitumella ollessa näin ei tapahdu (vaikka tänään, kun D oli ekaa kertaa tänä vuonna laitsalla, se tulikin ihan itse portille). Viime vuonna välillä jouduttiin hetki houkuttelemaan, ennen kuin poni antoi kiinni.

Viimeinen lemppari onkin sitten hevosen virutus raskaan treenin jälkeen. Nyt kun oli tosi lämpimiä päiviä ja ratsastettiin raskaasti, Dixie hikosi todella paljon. Se siis nauttii ihan älyttömästi kun se suihkutetaan letkulla ja sitten hikiviilalla vedetään suurimmat vedet pois. Tämän jälkeen olo on paljon mukavampi. Tästä tykkään ehkä siksikin juuri niin paljon, kun hevonen tuntuu olevan ihan onnessaan saadessaan viilennystä. :)

Tyytyväinen otus pesussa!

Tällainen oli tämä meidän haaste, mitäs tykkäsitte? Mitkä ovat teidän inhokki- ja lemppari tallitöitänne? :)

Treenit 30 asteen helteessä

Taivutuskasilla

Sidepassia, muuten menee hyvin, mutta käsieni kuuluisi olla alempana. Ja vinoja ollaan, poni sekä kuski, kuin kaksi marjaa. Sidepass on kuin pohkeenväistö, tosin tätä mennään suoraan sivulle päin. :)



Huomatkaa letit! Ihana tallikaveri taiteili ne perjantaina tunnin jälkeen. Yleensä itse saan tehtyä juuri ja juuri kymmenen lettiä, nyt lettejä on 21 laskettuna etuhiuksien lettikin. :D

Tänään olikin hauska tallipäivä ystävän kanssa. Tallille lähdimme neljän jälkeen skopalla ja joskus reilusti viiden jälkeen oltiin selässä. Annoin kaverini ratsastaa hetken Dixiellä alkukäyntien jälkeen ja neuvoin tälle erilaisia tehtäviä. Kyseinen ystävä on jo pari kertaa ennenkin ratsastanut ponia ja tämä kerta sujui ehkä parhaiten.

Minä menin sitten selkään ja tein pari taivutuskasia alkuun ja sitten lähdin tekemään ykkös-kakkos pivotteja ja niiden jälkeen sidepassia. Sidepass on tehokas liike mm. saamaan pohkeet läpi ja välillä ne tulikin ihan mukavasti.

Ravailin myös aika paljon ja yritin huolehtia, että ponin säkä olisi korkein kohta. Eilisellä tunnilla tein paljon sidepassia ja pivotteja ja tällöin sain Dixien menemään tosi pyöreänä, myös laukassakin. Tänään en ottanut laukkaa, vaan yritin ratsastaa käynnin ja ravin niin hyväksi kuin mahdollista. Kuvista ehkä kuitenkin huomaa, että eniten taisi tulla hymyiltyä. Niin ihana ratsastaa tuollaisessa ilmassa rakkaalla pompulalla.

Ratsastuksen jälkeen juoksutin Dixieä molempiin suuntiin. Tämä olikin ihan innoissaan. Toinen kierros eli oikea tuntui taas olevan vaikeampi ja siinä oli ponilla ehkä tasapainokin vähän hakusessa. Perjantain tunnilla sain siltä oikein hyvän laukan kuitenkin vasempaan kierrokseen. :)

"Ai mä saan laukata? Okei no mä menen sit."

"Ihailkaa miten sirosti jalkani nousee."

Vruum vruum

"Nyt tuli vähän kiire, pakko spurtata!"

"Ja näin minä viiletän kuin villihevonen."

"Olen välillä jopa niin hurja, että on pakko sulkea silmät!"

"Ja Sari kehtaakin haukkua minua välillä etanaksi. Uusi lempinimeni on formula. Piste."

Tällainen oli meidän tallipäivä tänään! Treenien jälkeen erittäin hikinen poni pestiin ulkona ja nyt Dixie malttoi olla jo ihan mukavasti paikallaan. Usein se saattaa häseltää siinä, vaikka oikeasti nauttiikin pesusta. Tammat, kukapa niistä selvää ottaa. :D

Miten hevoseni viettää kesää - haaste

Tiian blogissa oli todella kiva haaste, johon ajattelin osallistua. Tiia haastaa kerran viikossa bloggaajat kirjoittamaan erilaisia postauksia ja sitten linkittämään ne hänen blogitekstiinsä. Kannattaa kurkata ohjeet hänen blogistaan painamalla tätä .

Kesällä Dixie pääsee omien tarhakavereidensa kanssa laitumelle. Ulkona Dixie on myös tarhassa aina aamusta iltaan ja sama jatkuu laitumella. Siellä ponilla on tuttu, iso lauma ja se saa viettää kunnon hevoskesää. Sillä on hauska tapa aina aamulla laitsalle päästyään pinkaista laukkaan ja laukata hetki, kunnes syöminen voittaa juoksentelut. Nyt muuten olemme jo pari viikkoa sitten alkaneet totuttaa Dixieä vihreään syötellen sitä aina välillä ja kerättyä kotoa ruohoa muovipussiin ihan sitä varten. :D

 

Kesällä tietenkin ratsastetaan paljon, kun koulutkin loppuvat ja aikaa on enemmän. Käydään tunneilla, ratsastetaan itsenäisesti ja välillä virkistäydytään maastossa. Varsinaista kesälomaa Dixiellä ei ole, koska hevosille ne eivät ole tärkeitä, mutta kevyempiä/joskus vapaapäiviä sillä on tietenkin joskus. Esimerkiksi maastakäsittely on usein vähän kevyempää, vaikkakin siitä on suuri hyöty. :)

 

Ilman satulaa menemme myös kesällä useammin kuin talvella. Tänä vuonna en ole vielä kertaakaan mennyt ilman satulaa (??!) mitä itsekin ihmettelen syvästi. Pitää korjata tuo virhe ensitilassa!

 

Viime vuonna tallillamme oli myös kahden päivän kisat, joissa kumpanakin päivänä kisasimme. Vielä tänä vuonna meidän kisaamisesta en osaa mitään sanoa.

 



Dixien kesään kuuluu siis paljon laitumella oloa, ratsastusta ja muuta treenausta, paaljon ötökkämyrkkyä ja melkein joka ratsastuksen jälkeen virutukset ja kuivaukset. Nyt jo on ollut niin lämpimiä päiviä, että poni on ollut hiessä jo tarhasta hakiessa. Ötököitäkin on alkanut ilmaantua, eli ehkä pian alkaa taas ötökkämyrkkykausi.

Miten teidän hevosenne viettävät kesää? :)

Taivutuskahdeksikkoja, pivotteja ja laukkaa

Taas on pitkää postausta luvassa, mutta onneksi nyt myös ajankohtaisia kuviakin on tarjolla. Kommenttipuolella on ollut muuten tosi hiljaista nyt, lukeeko näitä enää kukaan? Olisi kiva siis kuulla parantamisehdotuksia ja ihan vain aktiivisuutta myös teidän puoleltanne :)

Lauantaina perjantain tunnin tehtävästä, taivutuskahdeksikosta innostuneena, jatkoin samaa rataa Dixien kanssa. Päässä meillä "uutena" varusteena on martingaalit, jotka herättävät varmaan monessa aika ristiriitaisia tunteita. Siispä ennen kuin joku ehtii älähtämään, martingaali on ehkäpä kaikista hevosystävällisin apuohja. Meille ne tulee avuksi Dixien kanssa laukkaamiseen, näitä on siis sillä myös ennen Belgiassa käytetty. Kuvista varmaan itse näettekin, etteihän ne todellakaan tiukalla ole. Itse olen aina suhtautunut aika negatiivisesti apuohjiin, mutta oikein käytettynä näistä on meille apua.

Kuvassa ratsastaa äitini.

Taivutuskaseilla, Dixie hokaa idean jo nyt niin, että taipuu itsekin, vaikka mä säätäisin ohjien pituuksien kanssa. :D

Lauantaina meillä tosiaan oli ohjelmassa sisäpohkeen ympäri taivutuskahdeksikkoja sekä tavallisia että korotettuja puomeja, jota hieroja on meille suositellut. Tein alkuun kaseja käynnissä ja aina kun D rehellisesti taipui ja meni hyvin, lähdettiin kasilta pois ja tehtiin suoralla uralla jotain muuta, kuten puomeja, siirtymisiä yms. Aina kuitenkin palattiin kasille ja hetken päästä tein samoja kahdeksikkoja ravissa. Dixie taipuu noissa jo niin kivasti ja muoto alkaa löytyä. Martingaalit on niin löysällä, etten usko sen tapahtuvan ainakaan kokonaan niiden ansiosta.

"Tääl on mamma liian kuuma urheilla."

Taivutuskahdeksikkojen ansiota :) Hieno poni!

 

Dixie meni todella kivasti, vaikka vähän lopussa alkoi ehkä hyytyä. Ilma oli tosi lämmin ja ratsastettiin ehkä joku reilu tunti, että tulihan sille aika hikikin. Paikoitellen olen myös tyytyväinen istuntaani, mutta käsien asentoa pitäisi vielä aika reippaasti parantaa. Kaikki aikanaan!

Kerrankin se näyttää "vakavan keskittyneeltä" kun yleensä sillä on aina mitä erikoisin ilme ;D

Taipuu taipuu.

Tosiaan toinen käsi johtaa kohti tötteröä ja ulkokäsi taivuttaa reiden päälle eikä tätä tietty enää hevosen taivuttua.

Sunnuntaina jatkoimme taivutusympyröillä edelleen, mutta koska oli vielä lauantaita kuumempi, en viitsinyt kauaa ponia kiusata. Yhteistuumin kaverini Emman ja äidin kanssa pestiin poni ihan shamppoolla ja olihan se hetken puhdas, ennen kuin meni tarhaan piehtaroimaan. ;)

"Hei tässä mä mamma nostan pääni ylös ja näytän ihan kuin joltain pieneltä puoliveriseltä.."

".. Mut nääh oon ihana pieni Quarter ja pääni painaa liikaa!"

Maanantaina olinkin sitten tunnilla ja teimme ykkös-kakkospivotteja ensin käynnissä, sitten ravissa. Dixie on ennen nostanut näissä aina päätään tosi paljon ylös, mutta eilen saatiin todella pyöreitä, niska korkeimpana kohtana mentyjä pivotteja. Uskon vakaasti, että taivutuskaseilla on osuutta asiaan!

Ravipivotit sujuivat myös aika hyvin, toiseen kierrokseen kyllä tuntui, että poni olisi pahempi kuin täi tervassa. Sekin kuitenkin sitten parani. Lopuksi tein ravipivotista laukannoston vastakkaiseen suuntaan, eka oli melko vauhdikas ja ylöspäin suuntautuva liike, mutta toinen nosto oli jo hyvä! Hassua miten äsken niin laiska otus tuli tosi reippaaksi ja laukkaa sai pidätellä tosi paljon. Toinen oli niin innoissaan, mutta niin oli ratsastajakin! :) Hyviä pätkiä siis saatiin ja tästä on hyvä jatkaa laukkatreeniä!

Eilisen tunnin jälkeen kävi myös hieroja, joka totesi ponin selän jo aika hyväksi. Kahdeksikot ja korotetut ja ihan pelkkä säännöllinen liikkuminen ovat tehneet sille hyvää. Ponin selän takia en ole hetkeen uskaltanutkaan mennä ilman satulaa, mutta nyt on siihenkin lupa.

Mitäs tykkäsitte? Oliko liian pitkä ja jaksoitteko lukea? :)