lauantai 22. helmikuuta 2014

Kuulumispostaus

Kuvaamisinnostus ei ole ollut huipussaan, niin postailukin on vähän jäänyt. Nyt kuitenkin yritän taas olla aktiivinen ja varmaan jo huomenna heti tulossa järkkärikuvia. Tänään vielä joudutaan tyytymään kännykkäkuviin.

Dixielle kuuluu oikein hyvää. Se on liikkunut mulla ja äidillä tunneilla ja itsenäisesti. Viime viikon sunnuntaina juoksutin sen liinassa niin isolla ympyrällä kun vain maneesissa mahtui. Poni oli ihan innoissaan ja viiletti menemään. Vaikka se olikin virtainen, se silti pysyi oikein hyvin ympyrällä eikä vetänyt mihinkään suuntaan. Tästä juoksutuksesta huomasi selvästi, että vasen laukka pyörii paljon paremmin kuin oikea. Oikea on Dixielle ratsastaja selässäkin heikompi, mutta näköjään myös ilman kuskia.


Tarkkaa puuhaa tuo syöminen!

Tällä viikolla torstaina juoksutin sitä myös. Nyt oikea laukka pyöri selvästi paremmin, joten epäilen, että viime kertainen juoksutus saattoi vaikka avata jonkun jumin. Hyvin harvinaista muuten meille, että ollaan juoksutettu sitä aika lyhyellä aika välillä kaksi kertaa. Yleensä menee kolmekin kuukautta väliä juoksutuskerroista. :D Tietty siinä on se hyvä juttu, ettei sitten tule rasitettua liikaa ponin jalkoja. Mutta tuollaisesta juoksemisesta se kuitenkin nauttii, eli voisi sitäkin vähän lisätä ohjelmaan.

Viime viikolla olin 2x tunneilla ja niistä en oikein mitään muista, mutta perjantai taisi sujua hyvin. Aiheena oli siis ykköskakkospivotit ensin käynnissä ja sitten siitä piti suoraan siirtyä raviin. Myös tämän viikon perjantaina tehtiin vähän samantapaista tehtäväsarjaa. Ratsastajan ryhdistäytyessä lopputunnista nekin alkoivat sujua, mutta alkutunti jäi harmittamaan.

Dixie joutui uhriksi, kun harjoittelin letin tekoa.

Toivottavasti huomenna tulee jo vähän vähemmän sekavaa postausta paremmin kuvin. :)

2 kommenttia:

  1. Mun mielestä juoksutuksen rasittavuus riippuu paljon siitä, miten juoksuttaa. Itse juoksutan niin, että kävelen juoksutusympyrän sisällä melko isoa ympyrää, jolloin ympyrän halkaisija on niin iso kuin kentän/maneesin halkaisija. Laukassa saattaa joutua itsekin vähän juoksemaan, riippuen hevosen vauhdista. Teen myös suoria uria hölkäten/kävellen reippaasti hevosen vierellä, jolloin voidaan käyttää vaikka koko kenttää. Toki jos hevosella on kovin huono tasapaino ja se juoksee kamalan vinossa, rasittaahan se jalkoja, mutta yleensä näin vinot hevoset ovat sitä myös ratsastaessa. Mutta esim volttien sun muiden ratsastus on sinänsä rasittavampaa kuin tällaisilla isoilla ympyröillä juoksutus, joten kaikki on niin suhteellista. Tämä tyyli on minusta hyvä, etenkin jos ei voi syystä tai toisesta päästää irti mutta haluaa vapaapäivän ratsastuksesta. Irtojuoksutus on omiaan jumien avaamiseen, mutta vaatii toki pitävän pohjan.

    Länkkärityylin juoksutusapuohjan voi tehdä helposti, jos on sellaiset kankaiset länkkäohjat joissa on klipsit päissä. Klipsit ohjiin, ohjat etujalkojen välistä ja kainaloista ulos, ja ohjat solmuun sään päälle sopivalle mitalle.

    Meillä vasen laukka oli Riiman tullessa aikamoista räpellystä välillä ja vaikeampi nostaa, mutta nykyään se alkaa olla jo aika tasalaatuinen eli treenillä siihen voi vaikuttaa paljon :) Tsemppiä siis! Myös säännölliset hieronnat on meillä auttaneet, ihan jo senkin takia että tietää missä mennään lihaksiston kanssa ja pystyy nopeasti reagoimaan jumeihin, ennen kuin ne menee ns. syvemmälle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivasta kommentista! :)
    itsekin juoksutan samoin, eli niin iso ympyrä kuin vain maneesiin/kentälle mahtuu. Irtojuoksutus on tietty hyvä tapa myös, mutta Dixie ei hirveästi yleensä ole tästä innostunut. Tuo iso ympyrä toimii meillä hyvin ja tästäedes kevyempinä päivinä aina välillä otetaan sitä mukaan ohjelmaan. Kiitos tuosta vinkistä, pitääkin koittaa joskus. Kankaisia länkkäohjia meillä ei ole, mutta tuota kai voi soveltaa jotenkin. :)
    Tuota me juuri treenataankin, kun pivotit vaikuttaa niin positiivisesti takajalkojen työskentelyyn ja täten laukkaan. Meidän ostaessa sitä Belgiasta sen omistaja silloin suoraan sanoikin, että oikea laukka on aina ollut aika vaikea. Hyvin Dixie siis senkin nostaa, mutta ratsastajalle se on kaikkea muuta kuin tasaista ja tässä tasapainon lisäksi pitää huolehtia erityistarkkaan myös ettei se pääse menemään lapa edellä. Ja hierottu tätä ollaan myös, eli treeniä treeniä vaan :D

    VastaaPoista

Avaa suusi. :)