Maastakäsittelyä

Multa on toivottu tosi paljon postauksia, mitä teen Dixien kanssa silloin, kun tarkoitus on mennä maastakäsin. Tänään Dixiellä oli kevyempi päivä eilisen pivottitunnin jälkeen ja pohdin, tekisinkö naruriimulla maastakäsin juttuja vai menisinkö showmanship at halter -treeniä. Koska naruriimuilut ovat jääneet tosi vähäiseen, niin tänään päätin valita sen. Ja tässä vähän kuvia sepustuksineen, mitä me teimme. Tässä siis meidän tämän päivän treenistä kuvia ja tekstiä.

Pyydän tasaisen paineen kädellä naruun. Ei mitään köydenvetoa, tasainen paine. Toinen käsi voi olla sään päällä jotta seison oikeassa kohdassa.

Kun Dixie myötää, paine lakkaa ja päästän heti narun löysäksi.

Tästä harjoituksesta lähdin alkuun, mikä onkin Dixielle ihan helppo juttu, mutta silti hyvä aina välillä kertailla. Eli siis ihan perus taivutukset, mitkä olen maastakäsin kursseilta oppinut. Tärkein sääntö tässä on että kun hevonen myötää - paine poistuu. Tätä tein pari kertaa molemmille puolille ja taisin lopuksikin tätä tehdä vielä pari kertaa.



Tämän harjoituksen nimeä en tiedä, mutta tämänkin olen maastakäsin kursseilta (josta olen käynyt 3) oppinut. Eli ensiksi pyydetään sama taivutus, kun ensimmäisessä tehtävässä. Kuvassa tämä taivutus meiltä puuttuu, mutta tämä oli havainnollistavin kuva, missä jalka astuu ristiin. Eli ensiksi sama taivutus kun ylemmässä ja sitten alan kävellä hevosen takaosaa kohti. Se väistää astumalla ristiin ja jatkan kävelyä sitä kohti ja se jatkaa astumalla ristiin. Kun koen sen menevän hyvin, päästän narun löysäksi ja lähden kävelemään suoraan eteenpäin, josta hevonen saa palkan. Välillä kun olen kävellyt pari metriä suoraan, vaihdan puolta ja teen tämän toiseenkin suuntaan melkeinpä heti perään.

Dixiestä on tullut aika ammattilainenkin tämänkin liikkeen kanssa, mutta tuon pään taivutuksen kanssa sen kanssa saa olla edelleen aika tarkkana. Se kun tekisi sen mieluiten suorana. Tämän liikkeen tarkoitusta en kuollaksenikaan muista, mutta olisikohan se rentouttava? Ja ainakin saa hevosen kuuntelemaan ja väistämään. Joku fiksumpi voi kertoa, jos tietää paremmin!

 

Tein myös ihan perus-siedätyksiä, eli Dixien seisoessa tasan kävin sen läpi narun toisella päällä. Kaikkiin muihin kohtiin sai koskea, paitsi korvien kohdasta sain paheksuvia katseita ja päänravistelua. Nekin olivat hetken päästä ihan ok. :)

 



Sitten me tehtiin näitä normaaleja, eli siirtymisiä, tarvittaessa peruutuksia ja pysäytyksiä. Välillä pujoteltiin myös tötteröitä löysällä narulla. Dixie oli todella kiva myös näissäkin. Olin erityisen tarkkana, että peruuttaessa Dixie peruttaa suoraan taaksepäin - jos se mutkittelee, pyysin sen suoraksi ja jatkoin peruttamista. Yllättävää oli, miten reippaasti poni lähti pysähdyksistä raviin. Käyntisiirtymät jäivät välillä vähän pitkiksi, joten niitä treenailtiin ahkerasti myös.

Takajalat tasan, vaan etujalat ei. Tässä aikomuksena pyytää Dixieä liikuttamaan kuvassa lähempänä olevaa etujalkaa eteenpäin..

Ja sehän kiltisti niin teki, on juuri laskemassa painoaan..

Tadaa! Tasan.

Ja olisihan se pitänyt arvata, että meidän maastakäsittelytreeneihin eksyi ripaus showmanshippiäkin. Tuli siis tehtyä ainakin kymmenen kertaa tuo jalat tasan pysäys. Tässä kuvassa teen sen kääntyen Dixieen päin, mutta koska poni on oppinut tämän jo niin hyvin, minut on käsketty lisäämään vaikeustasoa olemalla selin siihen. Ja mukavasti onnistuu niinkin. Hirveän hauska tehtävä: Joskus alkuaikoina muistan, miten Dixien paikalleen asettamiseen meni todella kauan. Nyt kun pysähtyy ja kääntyy päättäväisenä sitä päin, sehän järjestelee jalkansa ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Ihanan viisas poniini!

Lopuksi yritimme myös jotain rakennekuvan tapaista. Ei kovin edustava, märkä hevonen, korvat roikkuu kun laamalla ja kaljuja kohtia. Niissä muuten on jo pari karvaa tunnettavissa, jee! Jokohan ne pian peittyisivät?

Mitäs piditte? :)