Day with Dixie

Tänään mentiin tallille kahden jälkeen ja karsinan siivottua haettiin poni sisälle. Se tulikin heti vastaan portille. Karsinassa annoin sen syödä rauhassa heiniään sillä välillä kun harjasin sen ja letitin sen hännän. Tai no yritin, ei siitä kauhean edustava taaskaan tullut. Ehkä vielä joskus? :D

No onnistuipa hyvin kun yksi jouhitupsu jäi tuonne huitelemaan. Huoh :D

 Dixie oli tänään ihmeen kiva satuloitava. Viikolla se on ollut aika äksy ja kalisteli hampaita vyötä laittaessa mutta tänään se ei tainnut sanoa juuri mitään. Varusteiden laiton jälkeen ja toisen ratsukon ollessa valmis lähdettiin maneesille päin.

Huomatkaa pinkit säärystimet ;D

Ratsastin Dixiellä puolen tunnin ajan. Tein sen kanssa samoja tehtäviä kuin tunneillakin tällä viikolla tein. Suoria linjoja ja muita pieniä tehtäviä siihen mukaan: kahdeksikkoja, pivotteja, spinejä, siirtymisiä ja tarvittaessa peruutuksia.

Aloitin ihan sillä, että saisin käyntiä hiljaiseksi ja kootuksi. Tämä kun paineli alkukäyntien jälkeen menemään reipasta käyntiä pää pystyssä, vaikka ihan rentona se silti oli. Tein siis pari taivutuskahdeksikkoa ja peruutuksia. Kyllä se käynti välillä tuli hiljaiseksi ja hyväksi, mutta parin sekunnin päästä se alkoi pikku hiljaa kiihtyä ja kiihtyä. Siispä peruutuksia, peruutuksia ja taivutuskasia..

Jossain välissä siirryin ravailemaan ja nyt torstaina ja perjantaina kehumani reippaus oli poissa. Jännä että se kävelisi käynnissä reippaampaa, kun ravaa. Tietenkin lännenhevosen ravin tulee olla hidasta, mutta sen on oltava silti selkeästi ravia. Siispä vaadin Dixieltä ihan kunnon ravia.

Tässä perutetaan.

Lopuksi Dixien ravi tuli sellaiseksi, mihin olin tyytyväinen. Vähän se oli tänään taas sellainen, että ei ollut kunnolla pohkeiden välissä ja yritti luikerrella sinne tänne. Korjasin tietty oikomistakin, mutta ehkä silti ihan kunnolla en saanut sitä korjattua. Se ei myös ehkä kääntynyt tänään tarpeeksi terävästi, paitsi spineissä ja vitos-kutospivoteissa. Paljon on siis korjattavaa, mutta en silti sanoisi tätä ratsastuskertaa ollenkaan huonoksi. Täytyy mainita sekin, että huomasin, että jalkani on joka kuvassa suorana, vaikka en edes keskittynyt siihen. Siis kesän istuntatunnit ovat oikeasti taitaneet auttaa, jes jes!

Joka tapauksessa olen huipputyytyväinen tähän itsenäiseen ratsastuskertaan. Maneesissa oli vain yksi hevonen Dixien seurana ja tämä meni siitä huolimatta oikein hyvin, rennosti ja keskittyneesti. Varsinkin siirtymiset ravista käyntiin olivat tosi teräviä ihan alusta alkaen. Kaikkein tärkein tehtävä meille maneesissa onkin ehkä se rentous. Kun ratsastaja on rento, hevonenkin on. Ja itseasiassa samoin myös toisinpäin. Meidän maneesiratsastus on parantunut nyt syksyn - vai pitäisikö jo sanoa, että talven? - aikana todella paljon. Kevään lopussa se oli maneesissa aika kökköä. Nyt se on kuitenkin parantunut todella huimasti ja meno on melken yhtä rentoa kuin kentälläkin. Tästä kiitos parhaalle opetusmestariponille ja tietenkin ratsastuksenopettajille. :)

Oman ratsastukseni jälkeen äiti kiipesi selkään ja ratsasteli vielä hetken. Ihan hyvin näytti heilläkin sujuvan. Huomenna menen aamulla uudelleen tallille ja silloin joutuu Dixie taas töihin. :)

Ja kieli venyy..

 Joulukalenteriin tarvitaan muuten lisää postaus ehdotuksia! Kaikkea saa ehdottaa, pari onkin jo melkein valmiina, mutta vielä tarvitaan ideoita. Siis kommentoikaa ihmeessä! Ja kertokaa, mitä piditte tällaisesta postauksesta? :)