Kolmella tunnilla peräkkäisinä päivinä..

.. Eli oppia on siis tullut taas lisää! Yleensä käyn tosiaan vain kerran tai kaksi kertaa viikossa tunneilla. Huom. Jos et kestä huonolaatuisia kännykkäkuvia, skippaa tämä postaus. Kuvaajaa en yleensä saa arkena ja en muutenkaan pidä tunnin kuvaamisesta. Kun ratsastaa itsenäisesti, niin silloin kuvaaja on mielestäni ihan ok. :)

Keskiviikkona ratsastin paljon kahdeksikkoja, käynnissä ja ravissa mahdollisimman löysällä ohjalla. Tarkoitus oli saada ponia kulkemaan oikein päin. Dixie alkoi jo pian oikean tavan ymmärrettyäni taipua hyvin, mutta se ei liikkunut kunnolla eteen vaan mateli, mikä ei tietenkään ole sitä oikein päin liikkumista. Piti siis keskittyä moneen asiaan samaan aikaan: saada hevosen selkää ylös, liikkumaan eteen ja taipumaan.

Ravissa tämä taisi itseasiassa onnistua paremmin kuin käynnissä. Käynnissä Dixie velttoili ja poikitteli, mutta ravikahdeksikoissa se ravasi mukavasti eteen eikä sitä joutunut hoputtelemaan. Ravin tahtikin alkoi muuttua sellaiseksi mukavaksi.

Kaiken kaikkiaan siis hyödyllinen tunti ja kahdeksikkoja tullaan jatkossakin treenailemaan. Käyntikahdeksikkoihimme en ollut aivan tyytyväinen, mutta ravi yllätti positiivisesti.

Torstaina tein suorat linjat tehtävää käyttäen mahdollisimman paljon maneesin pinta-alaa hyödyksi. Välillä jään liikaa nyhjäämään johonkin päätyyn, joten varsin hyödyllinen tehtävä meille. :D Yhdistelin suorat linjat tehtävän kanssa kahdeksikkoja, spinejä yms erilaisia tehtäviä pitääkseni Dixien hereillä. Liian reipasta käyntiä jouduin korjaamaan useamman kuin kymmenen kertaa.

Koko tunti meni ihan ok, tosin olisin voinut ratsastaa aktiivisemminkin.

Perjantaina eli tänään oli näistä kolmesta tunnista se meidän parhaiten onnistunut tunti. Aluksi tein samaa tehtävää kuin eilenkin, eli suoria linjoja mahdollisimman paljon maneesin pinta-alaa hyödyksi käyttäen. Sain Dixien kävelemään tosi hiljaista käyntiä, se myös meni taivutuskasit kunnolla ja ennen kaikkea oli kuulolla ja mukava ratsastaa.

Ravissa se oli aluksi aika laiska, joten menin taivutuskasille. Jälkiviisaana huomaan, että olisi sittenkin pitänyt tehtävä ravipivotti, eikä taivutuskasi. :D No, pikkuvikoja.. Kuitenkin Dixie, poni, joka yleensä joutuessaan ravaamaan kahdeksikkoa lösähtelee ja on erittäin mato, ravasi sen hyvinkin reippaasti. Ei tarvinnut lainkaan murehtia sen vauhdista, sen kun taivutteli vain. Ja mitä taivutuskasin jälkeen tapahtui? Se ravi oli reipasta ja mukavaa myös taas suorilla linjoillakin!

Pari kertaa vielä palasin taivutuskasiin, mutta muuten ravailin paljon, kääntelin, tein siirtymisiä yms. Dixie toimi oikein kivasti tai sitten oikeasti ratsastin sitä kunnolla tänään. Tyytyväinen kuitenkin olen. :)

Toivottavasti viikonloppuna saadaan parempilaatuisia kuvia. Ylhäällä oli vain jotakin nopeasti kännykällä napattuja ennen tai jälkeen tunnin. Parempi varmaan huonolaatuisilla kuvilla kuin ilman kuvia?