Postaus Dixien näkökulmasta

 

Heipä hei rakkaat lukijani! Ihan teitä varten poseerasin näin nättinä yllä olevassa kuvassa, mutta Sari ilmeellään sen taas pilasi. Turhauttavaa tällainen, eikös? Näin talvisin omistajieni mielestä muutun punaiseksi ja olen tavallistakin ihanamman näköinen (itse olen kyllä sitä mieltä, että olen aina..)

Mutta asiaan. Sari oli ollut minun kanssani torstaina ja perjantaina showmanship at halter - tunneilla, kun pakkasta oli ollut reilusti yli -15 astetta. Torstaina olin muuten loistava, mutta spinit eivät sujuneet - johtui tyhmästä omistajastani, joka ei osannut pyytää niitä oikein. Perjantaina hänellä sitten naksahti miten ne pitää pyytää ja tein ne pääsääntöisesti hyvinkin nätisti ja kiltisti. Sain paljon kehuja ja myönnettäköön, että saatan itsekin vähän pitää myös tuosta lajista. Siinä kun minulla kisoissa käytetään niin upeaa blingbling-riimua!

Lauantaina toinen omistajani oli minun kanssani ihan ratsastustunnilla pivotteja vääntämässä. Ja tänään Sari ratsasti minulla kentällä, mistä tulen teille enemmän kertomaan.

Alkukäyntien jälkeen Sari taivutteli minua (mälsää) ja yritti saada minua liikkumaan pyöreämmin (mälsempää.) Kuulin hyvin monet kerrat myös jupinaa hänen ratsastuskengistään. Ne ei kuulemma pysyneet yhtään jalustimissa vaan liukuivat aina vaan pois ja Sari joutui menemään ilman jalustimia. Kotona sitten omistajani oli huomannutkin, että kummatkin kengät ovat samasta kohtaa molemmat rikki ja pohja melkein irtoamassa. Taisi siis olla syynä, miksi jalustimien jalassa pito tuntui mahdottomuudelta?

Siellä se säätelee ohjieni kanssa.

Ravissa menin kuulemma paremmin kuin käynnissä ja Sari vaikutti aika tyytyväiseltä. Tänään oli kuulemma vaan taivuttelu ja kevyempi päivä, joten pivotteja hän ei (onneksi!) tehnyt. Mutta kuulemma huomenna tunnilla tulee varmasti niitäkin kehiin..

 

Sari ratsasti minulla 45min ja sen jälkeen pääsin vastasiivottuun lukaaliini, jossa sain heti alkaa syödä heiniä ja porkkanoita. Tai no, pihi omistajani antoi minulle kylläkin vain kaksi porkkanaa. Ja niidenkin eteen jouduin tekemään töitä: kumartamaan, jotta selkälihakseni venyisivät. Tämän jälkeen sain rapsutuksia ja uhkauksen, että huomenna joutuisin kunnolla töihin.. klunks..

 

Mitä tykkäsitte? Näitä "Dixien näkökulmasta" postauksia on pyydelty jo itseasiassa aika monta kertaa ja tänään sitten jaksoin viimein tehdä. No parempi myöhään, kun ei milloinkaan! ;) Ja muuten tämän postauksen kuvat on otettu järkkärini pidemmällä putkella. Asetuksissa saa neuvoa, nyt kuvat jäivät ehkä vielä inan sumuisiksi.