Sari ja Dixie: Haaste: Inhokki ja lemppari tallityöt

Tiian blogissa on taas uusi haaste, inhokki ja lemppari tallityöt. Tiia haastaa bloggaajia kertomaan kolme inhokki ja kolme lemppari tallityötä, joten päätin tarttua mukaan haasteeseen. Tämä haaste vaatikin pitkää mietintää, mutta näihin lopputuloksiin kuitenkin päädyin.

Aloitetaan inhokeista!

Inhokki numero yhtä ei tarvinnut sitten yhtään miettiä. Harjojen, riimujen, kaikkien tuollaisten pesu. Nytkin meidän terassilla odottaa pesua eräs satulavyö ja riimu. Ovat odottaneet jo aika kauan. Harjojen pesu on inhottavaa, ehkäpä juuri siksi, koska ne ei millään puhdistu. Vaikka jynssäisin niitä tunnin, ne ovat mielestäni edelleen likaisia. :D Riimujen kanssa on vähän sama juttu. Tekipä mitä vaan, täydellisen puhtaita niistä ei koskaan tule. Joudun kuitenkin ottamaan itseäni huomenna niskasta kiinni, sillä haluan pestä omankin satulavyöni. Siinä samalla kai menee äidinkin satulavyö ja se riimu, joka on ehkä jo kuukauden odottanut hellää käsittelyäni. ;)

Inhokki numero kaksi on hokkien laitto ja pois otto. Tavallaan kyllä pidän lopputuloksesta - kun saan ne kaikki väännettyä jalkaan tai otettua pois, olo tuntuu voittajalta. Mutta se työ.. Heti on selkä ihan jumissa, vaikka kuinka koittaisi etsiä hyvää asentoa. Dixie on onneksi niin fiksu, että se pysyy aina paikallaan. Siispä olen koittanut istua ja tehdä hokkien laittoa niinkin jakkaran päällä istuen, mutta se ei ole kuitenkaan osoittautunut hyväksi tavaksi.

Inhokki numero kolme on harjan ja hännän selvitys. Helppoa kun jouhet ovat selvät, mutta takkuuntuneina pitkäkestoista ja ärsyttävää. Dixiellä on niin ohuet jouhet, ettei mitä vaan harjaa voi edes käyttää. Varovasti käsin yleensä joudun takut avaamaan. Lopputulos tässäkin on tietysti kiva, kun saa hevoselle suorat ja selvitetyt jouhet, mutta työ on hidasta ja tylsää.

Ja sitten ne lempparit!

Nämä eivät ole missään järjestyksessä, mutta ennen laidun kautta hevosen ruohoon totuttelu eli syöttely kuuluu näihin lemppareihin. Toinen saa rauhassa hotkia ja itse voi ihan vaan seurailla hevosta tai pohtia, mitä tehtäviä aikoisi vähän päästä kentällä ponille teettää. Hyvää miettimisaikaa siis ja hevonen nauttii. Hyötyä tästä tietenkin on, että hevonen tottuu vihreään ennen laidunkautta. Tänään meidän Dixie pääsi jo hetkeksi laitumelle kavereiden kanssa ja sehän oli ihan onnesta soikeana.

Poni tänään laitumella.

Lemppareihin kuuluu myös hevosen tarhasta/laitumelta pois hakeminen. Tämä kun on aina niin hauskaa, kun ei ikinä tiedä, mitä mieltä hevonen on. Hyvin usein tarhassa ollessaan Dixie tulee vastaan portille, mutta aina laitumella ollessa näin ei tapahdu (vaikka tänään, kun D oli ekaa kertaa tänä vuonna laitsalla, se tulikin ihan itse portille). Viime vuonna välillä jouduttiin hetki houkuttelemaan, ennen kuin poni antoi kiinni.

Viimeinen lemppari onkin sitten hevosen virutus raskaan treenin jälkeen. Nyt kun oli tosi lämpimiä päiviä ja ratsastettiin raskaasti, Dixie hikosi todella paljon. Se siis nauttii ihan älyttömästi kun se suihkutetaan letkulla ja sitten hikiviilalla vedetään suurimmat vedet pois. Tämän jälkeen olo on paljon mukavampi. Tästä tykkään ehkä siksikin juuri niin paljon, kun hevonen tuntuu olevan ihan onnessaan saadessaan viilennystä. :)