Taivutuskahdeksikkoja, pivotteja ja laukkaa

Taas on pitkää postausta luvassa, mutta onneksi nyt myös ajankohtaisia kuviakin on tarjolla. Kommenttipuolella on ollut muuten tosi hiljaista nyt, lukeeko näitä enää kukaan? Olisi kiva siis kuulla parantamisehdotuksia ja ihan vain aktiivisuutta myös teidän puoleltanne :)

Lauantaina perjantain tunnin tehtävästä, taivutuskahdeksikosta innostuneena, jatkoin samaa rataa Dixien kanssa. Päässä meillä "uutena" varusteena on martingaalit, jotka herättävät varmaan monessa aika ristiriitaisia tunteita. Siispä ennen kuin joku ehtii älähtämään, martingaali on ehkäpä kaikista hevosystävällisin apuohja. Meille ne tulee avuksi Dixien kanssa laukkaamiseen, näitä on siis sillä myös ennen Belgiassa käytetty. Kuvista varmaan itse näettekin, etteihän ne todellakaan tiukalla ole. Itse olen aina suhtautunut aika negatiivisesti apuohjiin, mutta oikein käytettynä näistä on meille apua.

Kuvassa ratsastaa äitini.

Taivutuskaseilla, Dixie hokaa idean jo nyt niin, että taipuu itsekin, vaikka mä säätäisin ohjien pituuksien kanssa. :D

Lauantaina meillä tosiaan oli ohjelmassa sisäpohkeen ympäri taivutuskahdeksikkoja sekä tavallisia että korotettuja puomeja, jota hieroja on meille suositellut. Tein alkuun kaseja käynnissä ja aina kun D rehellisesti taipui ja meni hyvin, lähdettiin kasilta pois ja tehtiin suoralla uralla jotain muuta, kuten puomeja, siirtymisiä yms. Aina kuitenkin palattiin kasille ja hetken päästä tein samoja kahdeksikkoja ravissa. Dixie taipuu noissa jo niin kivasti ja muoto alkaa löytyä. Martingaalit on niin löysällä, etten usko sen tapahtuvan ainakaan kokonaan niiden ansiosta.

"Tääl on mamma liian kuuma urheilla."

Taivutuskahdeksikkojen ansiota :) Hieno poni!

 

Dixie meni todella kivasti, vaikka vähän lopussa alkoi ehkä hyytyä. Ilma oli tosi lämmin ja ratsastettiin ehkä joku reilu tunti, että tulihan sille aika hikikin. Paikoitellen olen myös tyytyväinen istuntaani, mutta käsien asentoa pitäisi vielä aika reippaasti parantaa. Kaikki aikanaan!

Kerrankin se näyttää "vakavan keskittyneeltä" kun yleensä sillä on aina mitä erikoisin ilme ;D

Taipuu taipuu.

Tosiaan toinen käsi johtaa kohti tötteröä ja ulkokäsi taivuttaa reiden päälle eikä tätä tietty enää hevosen taivuttua.

Sunnuntaina jatkoimme taivutusympyröillä edelleen, mutta koska oli vielä lauantaita kuumempi, en viitsinyt kauaa ponia kiusata. Yhteistuumin kaverini Emman ja äidin kanssa pestiin poni ihan shamppoolla ja olihan se hetken puhdas, ennen kuin meni tarhaan piehtaroimaan. ;)

"Hei tässä mä mamma nostan pääni ylös ja näytän ihan kuin joltain pieneltä puoliveriseltä.."

".. Mut nääh oon ihana pieni Quarter ja pääni painaa liikaa!"

Maanantaina olinkin sitten tunnilla ja teimme ykkös-kakkospivotteja ensin käynnissä, sitten ravissa. Dixie on ennen nostanut näissä aina päätään tosi paljon ylös, mutta eilen saatiin todella pyöreitä, niska korkeimpana kohtana mentyjä pivotteja. Uskon vakaasti, että taivutuskaseilla on osuutta asiaan!

Ravipivotit sujuivat myös aika hyvin, toiseen kierrokseen kyllä tuntui, että poni olisi pahempi kuin täi tervassa. Sekin kuitenkin sitten parani. Lopuksi tein ravipivotista laukannoston vastakkaiseen suuntaan, eka oli melko vauhdikas ja ylöspäin suuntautuva liike, mutta toinen nosto oli jo hyvä! Hassua miten äsken niin laiska otus tuli tosi reippaaksi ja laukkaa sai pidätellä tosi paljon. Toinen oli niin innoissaan, mutta niin oli ratsastajakin! :) Hyviä pätkiä siis saatiin ja tästä on hyvä jatkaa laukkatreeniä!

Eilisen tunnin jälkeen kävi myös hieroja, joka totesi ponin selän jo aika hyväksi. Kahdeksikot ja korotetut ja ihan pelkkä säännöllinen liikkuminen ovat tehneet sille hyvää. Ponin selän takia en ole hetkeen uskaltanutkaan mennä ilman satulaa, mutta nyt on siihenkin lupa.

Mitäs tykkäsitte? Oliko liian pitkä ja jaksoitteko lukea? :)