Hevostelua kolmelta päivältä

Dixie juttelemassa Hopsu-tuntihevosen kanssa

Dixie on ollut tosi ihana koko tämän viikon. Äiti oli sillä maanantaina tunnilla ja ensin juoksutti molemmat suunnat ja sitten kapusi selkään. Taivutteli ponia kahdeksikolla ja kehui, että askelet oli tosi pehmeät ja muutenkin vaikutti koko hevonen kivalta. Ja mitä tärkeintä, sekä hevonen että ratsastaja olivat kummatkin täysin rentoja. :)

 Tiistaina äiti oli myös sen kanssa showmanshipissä, joka on siis eräs maastakäsin kilpailtava kilpailulaji. Tästä ehdin näkemään vain lopun, kun siivosin karsinaa, mutta hienosti näytti sujuvan tuokin.

Ja sitten tänään, viimein oma vuoroni! Tuotiin ensin varusteet karsinan ulkopuolelle ja lähdin sitten äidin kanssa metsästämään Dixieä sisälle. Tänään se jopa viitsi kävellä vastaankin, edelliskerralla toljotti paikallaan ja odotti, että alamaiset tulee noutamaan. Mutta kuitenkin, tuotiin tamma sisälle, riisuttiin loimet ja harjattiin. Mukavasti se pysyi tänään paikoillaankin. Ei se oikein edes likainen ollut, koska tarhat lumiset ja loimia päällä, mutta tekee sille harjaus silti hyvää. Parantaa verenkiertoa, jos ei muuta.

Satulan laitto meni tänään suhteellisen vaivattomasti. Dixiehän oli Belgiassa entinen tuntihevonen, joten ilmeisesti jotkut tuntilaiset ovat laittaneet liian kovakouraisesti vyötä/karvoja jäänyt väliin, siispä Dixie ei todellakaan tykkää vyön kiristyksestä. Pyrimme siis aina laittamaan mahdollisimman rauhallisesti ja kiltisti vyön. Tosiaan tänään Dixie ei tainnut edes kunnolla luimia.

Vähän päästä talutin Dixien muiden tunnille tulevien kanssa maneesiin ja siellä sitten taluttelin sitä alkukäynnit maastakäsin. Tämä meni siellä ihan tottuneesti, mikään nurkka ei tuntunut pelottavan. Kun saatiin hyvät alkukävelyt alle, nappasin juoksutusliinan ja tein keskelle maneesia itselleni tilaa ja rupesin   (lue: yritin) juoksuttaa. Eipäs ollutkaan niin helppoa, kun viimeksi juoksutin Tähteä joskus kesällä. Opit oli hukkunut selvästi johonkin kankkulan kaivoon. Ratsastuksenopettaja toi juoksutusraipan avuksi ja kun aloin ymmärtää miten se ohjataan ympyrälle, alkoi juoksutus sujua taas entiseen malliin. Aluksi Dixie laukkasi melko reippaasti, mutta suuntaa vaihdettaessa se laukkasi mukavan hidasta tahtia. Kokoajan se kuitenkin kuunteli ja pysähtyikin ihan kivasti äänikomennolla.

Juoksutuksen jälkeen irrotin ohjat nupista ja opettaja kiristi vyön. Sitten tynnyrin päältä selkään ja pian jo huomasinkin, että kappas, mähän oon oman hevoseni selässä :D Tein myöskin alkuun kahden tötterön pujottelua ja eipäs ollut sekään niin iisiä, kun tuntihevosella. Tämä johtui ihan kokonaan minusta: olen ratsastanut melkein vuoden kokonaan yhden käden ohjalla ja nyt pitäisikin mennä kahdella kädellä. Dixie on myös niin siro ja kapea, että oli ongelmia saada pohkeet oikeille paikoille. Kuitenkin jotkut taivutukset onnistuivat hyvin, mutta silti jäi vähän kaivelemaan, että missäs se oma ratsastustaito nyt onkaan. Mutta ei kai ekaa kertaa uuden hevosen kanssa voikaan sujua täydellisesti. Pitää olla tyytyväinen siihen, että sekä hevonen että ratsastaja olivat täysin rentoja :)

Kun sain hetken aikaa taivuteltua, otin ympyrälle ravia. Tuli huomattua, että tamma on ennemmin laiska kuin reipas. Tämän kanssa tuli myös heti selväksi, että mun pitää muistaa entistä tarkemmin rennot taputtavat pohkeet. Puristavista pohkeista mitä joskus vahingossa annan se ei tykännyt yhtään ja osoittikin sen pikkuisella pepun nostolla. Hetken kuluttua otin jalat pois jalustimista ja ravailin näin, mikä tuntui helpommalta, koska ilmeisesti oli liian lyhyet jalkkarit. Ensikerralla pitää sitten muistaa pidennellä. Ravia sai kokoajan pitää yllä tai muuten se sammui - mutta se oli kyllä ehdottomasti kivoin ravi, mitä kenelläkään hevosella olen ravannut. Niin tasainen ja upea!

Loppukäynnit menin puoliksi selästä käsin ja lopulta maastakäsin. Olen ihan sairaan tyytyväinen Dixieen, kyllä huomaa että ratsastaminen on kivempaa kun alla on oikea hevonen. Tunti ei mennyt täydellisesti, ei sinnepäinkään kiitos ratsastajan, mutta huomenna ja varmaan perjantainakin taas uudelleen ja tästä sitä treenataan. Ainakin todella hyvä fiilis jäi. :)

Anteeksi kuvien puute. Ojensin äitille tänään kamerankin mukaan, mutta maneesissa pöllysi niin paljon, että kuvaaminen oli oikeasti ihan mahdotonta. Katsotaan huomenna uudelleen :)