Maneesiin tutustuminen ja uudet päävehkeet

Tänään oltiin yhdessä äidin kanssa tallilla. Dixie on nyt palellut paljon tallissa ihan fleecenkin kanssa, joten se pitää nyt siellä tallitoppista. Varmaan melkoinen shokki sille tämä ilmastonvaihdos, koska Belgiassahan oli paljon lämpimämpää ja tänäänkin pakkasta oli reippaasti yli kymmenen astetta.

Ensin siliteltiin ja tammuska oli paaaljon virkumpi kuin tiistaina. Mitään kuumettakaan sille ei ole onneksi noussut! Yllätyin myös todella paljon siitä, miten hellyyden kipeä se on. Kokoajan pitäisi rapsuttaa ja jos hetkeksikin lopettaa, niin tulee vaativa pukkaus :D Jotenkin olen aina luullut, että Quarterit eivät ole niin hellyyden kipeitä "mamman mussukoita" niinkuin esimerkiksi jotkut suokit. No, tulipa erehdyttyä!

Ihan ensiksi koitettiin sille uusia  suitsia, jotka äiti oli ostanut. Suitsiin linkki on tässä. Kuolaimet Dixi otti tottuneesti suuhun ja kesti myös kunnialla sen, kun äiti ja minä räpelsimme suitset sopivalle mitalle. Ihan hyvältä ne sen päällä näytti ja mikä parasta, meidän ruskeat ohjat sitten ainakin sopivat niihin. :)

 

Seuraava operaatio oli karsinan siivous. Äiti otti Dixien käytävälle ja minä hoidin siivouksen. Täytyy kehua, että tamma seisoi koko homman aikana hienosti paikallaan. Sitten kävin tyhjentämässä kottarit ja menimme hevosen kanssa maneesille päin. Sillä ei saa vielä tällä viikolla ratsastaa, mutta kevyesti maastakäsin pitää alkaa liikuttaa. Eli tänään oli vuorossa vartti käppäilyä maneesissa.

 

Matka sinne oli toistoa, toistoa ja vielä kerran toistoa. Niin ja kärsivällisyyttä. Nimittäin aina kun tamma jännitti jotain kohtaa ja pää nousi pilviin, pysähdyimme, kehuimme ja puhuimme. Ja jos tämä meinasi mennä liian kovaa, peruutettiin. Tätä tehtiin enemmän kuin pari kertaa. Mutta positiivista, Dixie ei säikkynyt yhtikäs mitään, vaikka ihan uudessa paikkaa olikin. Se myös kuunteli tosi hyvin taluttajaa ja seuraa hyvin vieressä. Ei tarvitse kuin vähän osoittaa sitä ryntäille ja se ymmärtää peruttaa.

 

Maneesin tullessa näkyviin piti vähän tamman ihmetellä, mutta sitten jatkettiin matkaa ja ovesta mentiin ilman ongelmia sisällekin. Maneesissa se olikin sitten jo paljon rennompi. Kuvia en ottanut, joku vartti kuitenkin kävelytettiin sitä. Se oli aika ihmeissään toisista hevosista, mutta sen käytös oli ihan kympin luokkaa. Sitä ei häirinnyt, vaikka eräs hevonen laukkailikin maneesissa eikä se mitään nurkkia tai kolinoita kertaakaan edes säpsynyt. Vähän liian iso toppaloimi ehkä häiritsi sen kulkua, mutta mitään kummempia ongelmia ei ollut.

 

Vartin jälkeen talutettiin hienosti toimiva Dixie talliin toisen hevosen perässä ja silloin se tuntui olevan jo entistä rennompi. Rapsuteltiin sitä vielä hetki karsinassa ja sitten se jäi sinne tyytyväisenä pureskelemaan heiniään. Huomenna tarkoituksenani olisi mennä uudestaan itse sitä maneesiin kävelyttämään.

 

 

Anteeksi kännykkälaatu. Mutta musta tää kuva on jotenkin vaan niin ihana <3