Huomasin jo kaukaa omistajani. He toivat kottikärryissä minulle valtavaa porkkanapussia ja alkoivat kaataa sen ihanaa sisältöä karsinani edessä nököttävään koriin. Petyin kuitenkin suuresti, kun nämä sanoivat, että saisin pussista vain puolet. Puolet menisivät toiselle kaverilleni. Pettymykseni onneksi vähän helpottui, kun Sari antoi minulle yhden maistiaisporkkanan. Leivistä olen yleensä hieman nirso, mutta porkkanat ovat lempiherkkuani (jostakin omistajani pihtailevat mielestäni aivan liikaa.)
Omistajat riisuivat minulta loimen ja tuskailivat, miten sähköinen olen. Fleece kuulemma aina sähköistää minut, olin kuulevinani. Seisoin kuitenkin kiltisti paikoillaan sillä aikaa, kun he reippaasti harjasivat minut päästä varpaisiin. Sitten he lähtivät taluttamaan minua maneesille aikeinaan kuulemma maastakäsittely.
Maneesissa olin ihan ypöyksin. Ketään muita heppakavereita ei ollut, vaan vain Sari ja hänen äitinsä. Ensin minun piti hirnua hetki, mutta fiksuna hevosena tajusin hyvinkin nopeasti, että pystyn olemaan ihan hyvin maneesissa yksiksenikin. Sari laittoi radion päälle ja hänen äitinsä talutteli minua hetken. Minä kävelin kiltisti omaan tapaani hänen vieressään sillä välin kun Sari yritti epätoivoisesti säätää pokkarinsa asetuksia. Kuulin hyvinkin selkeästi miten piip hänen piipin kameransa on. :D Lupasi kuitenkin ensikerralla ottaa ihan videokameran, joten näette varmasti sitten minun majastiteettisesta upeudestani kuvia.
Hetken kuluttua Sari rupesi tekemään tötteröillä jotain ihme kuviota, sanoi sitä halter radaksi. Luottamuksellisena paljastuksena voin kyllä teille sanoa, että tötteröt olivat kaikkea muuta kuin suorassa linjassa. Tänään tein mukavasti spinit ja muut, mutta välillä ravilähtöni olivat liian laiskoja. Pysähdyksistä sain usein kuitenkin kiitosta.
Seuraavaksi ne vaihtoivat ja Sari tuli taluttamaan. Me tehtin jotain pidennettyä halter-rataa, jossa jouduin kunnolla hölköttelemään. Käännyin kuulemma ihan mukavasti ja ainakin se kehui minua paljon. Vieläkin kuulin jotain epämääräistä jupinaa siitä hänen kamerastaan. Sain myös kuulla sellaisen paljastuksen, että huomenna pääsen tarhaamaan ihan kavereiden kanssa koko päiväksi.
Kävelimme loppukäyntejä ja sitten lähdimme tallille päin. Minua kiehtoi erityisesti matkan aikana lumi, jota piti kunnolla nuuhkia. Tallissa Sari sitoi minut käytävälle ja alkoi harjata minua. Hänen äitinsä keskittyi kotini siivoamiseen. Otin torkut harjauksen aikana, vain alahuuli kävi pitkänä kun kaulaani rapsutettiin. Sain kuulla myös lisää kehuja, miten hieno hevonen olen. Sari laittoi taas fleecen päälleni ja sitten minulle tuotiin vettä, jota mielelläni hörpinkin. Lopuksi omistajat hyvästelivät minut ja jäin tyytyväisenä karsinaan pureskelemaan heiniäni.
Noniin, vaihteeksi tällainen postaus hevosen näkökulmasta :) Muistakaa mainita, pidittekö/ettekö jotta tiedän, tuleeko tällaisia joskus lisääkin.
tää oli tosi kiva, lisää näitä!
VastaaPoistaKiva kuulla :)
PoistaMinäkin tykkäsin.
VastaaPoista