Ohjat nupissa -tunti ja syvällisempää

Ihan mielenkiintoista hakea ehkä tarhan suurimmassa kuralätäkössä seisova hevonen. Dixie ei tullut milliäkään vastaan ja itsellä talviratsastuskengät jalassa, jolla en todellakaan olisi selvinnyt. Siinä sitten lammikon reunalta yritin houkutella hevosta, jolla ei tuntunut olevan mikään kiire. Hetken tuumimisen jälkeen se kuitenkin lähti mukaan.

Tunnilla menimme ilman ohjia, eli ohjat solmittiin satulanuppiin kiinni. Niin piti sitten mennä kolmen tötteröportin läpi aina tietyssä järjestyksessä. Se oli alkuun (ja oikeastaan koko ajan) todella vaikeaa. Dixien kanssa ollaan treenailtu nyt viime viikkoina kaulaohjaa ja sillä se kääntyy ihan pienestäkin pyynnöstä. Vaan entäpä jalat, kun pohkeella pyytää hevosta kääntymään? Seurauksena on joko vauhdin lisäys tai ei mitään.

Tunti meni omalta osaltani aika säätelyksi, kun Dixie ei kääntynyt ja sitä piti välillä ihan ohjankin kanssa huomauttaa. Tuntui, että varsinkin vasemmalle kääntyminen oli yhtä tuskaa ja pohje ei vaan yksinkertaisesti mennyt läpi. Menimme radan kerran myös ravissa ja eka tötteröportti sujuikin tosi kevyesti ja kivasti.

Yksi rata myöskin, jossa joka tötteröportin kohdalle tehtiin oikealle voltti, suju ihan jees. Täytyy kuitenkin treenailla tätä vain ja ainoastaan pohkeilla ratsastusta. Mutta koska löytäisin omasta ratsastuksestani vielä niiiin paljon negatiivista sanottavaa, että jätänkin ne sanomatta. Ensikerralla sitten paremmin. Niin ja jos nyt pitää jotain positiivistakin sanoa, niin menin hevosellani joka on ollut meillä vajaat kolme kuukautta ilman ohjia täysin rennosti, minä sekä hevonen. Ja vaikka mielelläni kiukuttelisin itselleni huonosta ratsastuksesta, päätän olla ylpeä ja tyytyväinen hienoon, rentoon hevoseeni. Aamen.

Huomenna tulossa kuvamateriaalia! Ekaa kertaa eräs kaverinikin pääsee kokeilemaan tammuskaa, katotaan mitä enkkuratsastaja tykkää :)