Tammamainen tamma päivä takana

Menin ajoissa tallille ja siivosin ponin karsinan, hain varusteet valmiiksi oven eteen ja sitten lähdin noutamaan sitä tarhasta. Tälläkertaa se oli portilla vastassa ja lähti tyytyväisen (ja kuraisen!) näköisenä mukaan. Siinä todellakin oli harjattavaa. Harjasin ensin piikkisualla, mutta silläkään ei tuntunut lika lähtevän, joten apuna käytin juuriharjaa. Näköjään muuten Dixielläkin on ihan pikkiriikkinen talvikarva, koska karvaa tuntui vähän lähtevän. Jalkojenkin sukat oli kaikkea muuta kuin valkoiset, eikä edes harjaus niihin auttanut. Ihana kevät, onnea vain kimonomistajille!

Tunnilla olimme kentällä, joka ei ollut vieläkään parhaimmassa kunnossa. Tietyillä alueilla lumi oli sulanut, mutta monessa kohtaa vasta sulamassa. Kiristin vyön ja nousin selkään ja kehuin tammaa, kun se seisoi täysin paikallaan odottaen, että ratsastaja on ready.

Alkukäynneissä meidän käskettiin nostella jalkoja vuorotellen. Jalkani olivat jo valmiiksi melko kipeät tappoliikuntatunnin jälkeen, joten tuntui ihan mukavalta. Mutta Dixieä ei häirinnyt jalkojen nostelu tippaakaan, normaalisti puksutti eteenpäin. Tunnilla oli myös yksi nuori hevonen, joka oli täysin rakastunut Dixieen. Se yritti aina välillä seurata tammaa parhaansa mukaan, ihana tapaus! :D

Aloimme tekemään taas samaa tehtävää, mitä viimekerralla. Ohjat satulanuppiin kiinni ja pohkeilla käänneltäisiin vuorotellen kolmen eri tötteröportin läpi. Minulla sujui jo alkuun paljon paremmin kuin viime kerralla, mutta silti ei mitenkään kehuttavasti. Dix kääntyy paljon paremmin vasemmalle ja varsinkin oikea kierros oli välillä tahtojen taistelua. Ratsastuksenopettaja antoi kyllä todella hyödyllisen vinkin, mikä toimi meillä hyvin. Kun kääntää ensin jalalla koskettamalla ja sitten taputtamalla ja mitään ei tapahdu, niin pitää vähän nostaa jalalla niinkuin kannus olisi jalassa. Tästä oli apua, kääntymiset alkoivat olla paljon eleettömämpiä.

Mutta koska käännökset eivät vieläkään olleet loistavia, opettaja käski minun tehdä ykkös ja kakkospivotteja ja sidepassia. Tässä tehtävässä huomaa, miten huonosti poni oikein pohjetta noteeraa. Jouduin kaikkea muuta kuin kiltisti välillä pamauttamaan ja jopa käyttämään ohjanperiä ponin persiille. Dixie oli  tammamaisella tamma päivällä ja heilautti välillä toista takajalkaansa taaksepäin ja yritti päästä tehtävästä peruuttamalla pois. Mutta jossain vaiheessa se tajusi, että ratsastaja on tosissaan ja alkoi ottaa niitä ristiaskeleitakin. Kun se otti niitä, yritin aluksi sidepassia, mutta huomattiin että parempi palkinto on vain ratsastaa ulos tehtävästä, tehdä jotain muuta hetki ja palata takaisin pivotille.

Pivottien vaikutus tuntui lopputunnista, kun mentiin pitkin ohjin loppukäyntejä. Kevyt pohkeenkosketus - ja humps, poni oli jo kääntynyt! Vasemmalle tämä meni kuin ajatuksen voimalla, oikea oli vielä vähän huonompi - muttei kuitenkaan huono. Hieno Dixie, olen todella tyytyväinen tähän tuntiin, koska todella opein nyt, miten tulee ratsastaa. Pivotteja pitää treenata itsenäisillä ratsastuskerroilla enemmänkin ja muutenkin käyttää pohjetta aina ensisijaisesti.

Kysymyspostaukseen voi muuten tuonne alle laitella vielä kysymyksiä, sen teen kun aikaa on! :) Pahoittelut kuvattomuutta.