Istuntaa ja laukkailua

Perjantaina eli eilen oltiin Dixien kanssa tunnilla, jossa ratsastajat joutuivat ihan kunnon rääkkiin. Piti nostella jalkoja vuorotellen ja pitää niitä hetki aina ylhäällä - ensin ravissa ja käynnissä. Sitten kevennettiin ilman jalustimia, ensin taas käynnissä ja sitten ravissa. Ravissa se oli oikeastaan tosi helppoa ja kivaa ja tässä piti saada ponia oikeasti ravaamaan reippaammin kuin yleensä. Ja sehän tuntui olevankin ihan intoa täynnä, välillä sai aina vähän himmailla tahtia. Tehtiin myös ensin käynnissä ja sitten ravissa ilman jalustimia kevyttä istuntaa pitkät sivut. Kamalaa sanon minä :D Kyllä nyt laukassa se vois mennä ja hetkeksi esteen yllä mutta käynnissä tai ravissa yksi pitkä sivu oli kyllä aika tuskaista. Mutta oli kyllä tosi kiva tunti, vaikka tänään tuntuukin paikoissa. Käytettiin ilmeisesti eri lihaksia, mitä yleensä käytän.

 

Tänään menin yhdessä äidin kanssa jo aamulla tallille ja Dixie odotteli karsinassaan. Kentällä äiti ratsasti sillä ensin, teki parit ravipivotit ja sitten vaihdettiin. Aloin ravaamaan kahdeksikkoa ja aina kun kahdeksikolla menee hyvin, palkaksi lähdettiin ravaamaan toisaalle. Välillä mentiin myös puomeja, mutta niitä ei nyt tänään mitenkään tarkoituksellisesti treenattu, kun ne tuntuivat sujuvan niin hyvin.

 

 

Tässä menee hyvin ja rennosti, kantapääni saisi tosin olla alempana

Puomeja ravissa, kummatkin innoissaan :D

 Tein myös pari vitos- ja kutospivottia ja ne menivät tosi hyvin. Nyt Dixie ei tehnyt enää niitä niin löysästi, kuin vielä joskus. Se kääntyi välillä kyllä niin huonosti, että pivotit tuli ihan tarpeeseen. Tarkoitus oli saada Dixie menemään hyvin, mutta äiti huuteli myös minulle, jos koukistin jalkojani. Käsittämätöntä, että niiden pitäminen suoraan alaspäin voi olla niin vaikeaa. Ehkä mä vielä joskus opin..

Jalkaongelma, kaikki neuvot otetaan vastaan!

Sitten kun olin ravaillut varmaan jonkun ajan ja Dixie alkoi tuntua tosi hyvältä, kysyin äitiltä, että uskaltaisko kokeilla parit nostot.  Se tuli sitten siirtelemään tötteröitä että sain tilaa mennä isoa ympyrää. Ajattelin nostaa vasempaan kierrokseen, kun se on meille helpompi kierros laukata, etten tyrisi sitten mitään vielä oikeassa. Nostin ensimmäisen laukan ravista ja Dixie nosti sen todella hyvin. Välillä se yritti pienentää ympyrää, että siitä minun piti olla tarkkana. Ja pidin myös sisäkäden ohjan löysemmällä, etten taivuttaisi sen päätä keskemmälle.

Kummatkin tykkää!

 

Otin ensimmäisen noston jälkeen myös toisen, joka nousi hienosti ja muutenkin Dixie meni hienosti isolla ympyrällä ja muutenkin meni hyvin. Toisen noston jälkeen kun yritin pyytää hetken päästä vielä kolmatta, oli Dixie jo vähän innostunut ja tehtiin sen kanssa hetki volttia ja sitten kun se ei enää touhottanut, nostin laukan. Ja se laukka taisi olla kaikista paras, kerran poni meinasi hyytyä mutta sain naksuttamalla sitä jatkamaan laukkaa. Kun pyysin, se hidasti myös heti käyntiin ja sai isot taputukset ja kehut. Eli tosiaan, tämä oli meidän eka laukka, kun ei olla tunnilla vaan mentiin itsenäisesti. Tunneilla olen kyllä monta kertaa laukkaillut Dixiellä.

Ravasin vielä hetken laukkojen jälkeen ja sitten annoin ponille pitkät ohjat ja mentiin loppukäyntejä. Ratsastin sen kentältä tallin pihalle ja Dixie meni taas niinkin tosi hienosti. On se kyllä ihan super otus, mun number one ponimus <3

Isot kiitokset!

Kuvat otti äiti Canonilla, ensimmäistä kertaa siis kuvasi järkkärillä. Laatu vähän huononi siksi, että jouduin rajaamaan kuvia lähemmäs, koska meidän putki ei zoomaa kovin pitkälle. Pitkäaikaiset lukijat kyllä silti varmasti huomaavat eron, että nämä ovat kuitenkin parempia kuin videokameralla otetut kuvat. Ja vähän oma moka tuo, kun laitoin äitin kuvaamaan TV-asetuksella, vaikka piti laittaa urheilukuvaukseen.