Puomeja puomien perään

Ääh, onpas venynyt taas kirjoittelu. Mutta itse en tykkää kirjoitella mitään ilman kuvia/videoita, joten syy on suurimmaksi osaksi siinä. Perjantaina olin tunnilla ja tehtiin alkuverkaksi suoria linjoja pivottien kanssa ja sitten puomitehtävää.  Tehtävässä siis oli (laskujeni mukaan) hieman vajaat 20 puomia U-kirjaimen muodossa. Niitä mentiin ravissa ja ulkojalan piti astua aina ensin puomin yli.

Alkukompurointien jälkeen toinen kerta sujui hyvin, mutta kolmannella kerralla vauhti lisääntyi ja meni vähän rynnimiseksi. Lopetin viimeiseen hyvään kertaan ja ihan hyvä fiilis kuitenkin puomeista jäi, vaikkei ne ihan täydellisesti vielä tuolloin menneetkään.

Tänään eli tiistaina ratsastin nyt ponin vihdoin niin, että oli kuvaaja. Koska kyseessä oli äitini, kuvat on otettu videokameralla - senkin käytön opettelu on vieläkin yli vuoden kuluttua toisinaan tälle vaikeaa, joten päätin jättää Canonin käytön opettamisen vielä toiseen aikaan. Ja tarkoitus oli ottaa enemmän videoita, mihin tuo videokamera paremminkin sopii. Harmi vaan siis, että tämän takia kuvat ovat mitä ovat.

Tein taas alkuun suoria linjoja ja vitos ja kutospivotteja. Äitikin totesi että saatiin hyviä pivotteja ja itsekin huomasin, että niistä onnistui aika monet tosi hyvin. Kun olin tehnyt tätä tehtävää ravissa ja käynnissä, päätin treenailla puomeja. Menin ne alkuun pari kertaa käynnissä molempiin suuntiin ja sitten ravissa.

Ensimmäisen raviräpellyksen jälkeen (kun olin saanut otettua itseäni niskasta) aloin ratsastaa ja puomit menivät tasaista ravia niin, että kaikki puomit tuli astuttua vasemmalla jalalla. Eikä ollut edes mikään sattuma, tätä tehtiin monta kertaa! Kertaakaan poni ei kiihdytellyt vaan ennemminkin piti pitää huolta siitä, että ravin tahti pysyisi tasaisena, eikä sammuisi. Meni kyllä nyt niiiiiin hienosti ne puomit, että Dixie sai isot kehut! Se meni myös suorat linjat ja pivotit tänään todella kivasti ja kääntyi (useimmiten) pienestä jalan kosketuksesta.

Dixie meni siis kaikinpuolin hyvin, mutta vielä kun oman istunnan saisi kuntoon. Suurin ongelmani on nuo jalat - miksi se on niin vaikeaa pitää ne pitkänä alaspäin? Minä kun jotenkin saan nostettua kantapään ylös. Ilman jalustimia olen yrittänyt usein mennä alku ja loppukäynnit venyttelyksi, mutta silti jalustimien kanssa aina jalka nousee. Tähän pitää taas alkaa kunnolla panostamaan, niin että sadan vuoden päästä jalkani olisivat lähemmäs niin kuin niiden kuuluisikin olla. Onneksi yläkroppa on ainakin tähän mennessä ollut ihan ok, katsetta olen saanut parannettua ja enää vain hyvin harvoin tulee tuijoteltua ponin niskaan.



Vaan mitäs paljastui kotona.. Kuvaaja oli ollut selvästi niin eläytynyt, että oli unohtanut kuvata kuin vain parit käyntipätkät ja yhden ravin. Vähän kyllä nyt harmittaa, mutta kai tämä nyt tyhjää parempi on. Videon alussa olevan ponin huulenroikotuksen ja harjauksen kuvasin itse lauantaina, jos joku ihmettelee paidan vaihtumista.