Pitkästä aikaa, maastakäsittelyä!

Hassu juttu sinänsä, kun ajattelin jo ennen, että nyt maneesikaudella me tehtäisiin ainakin kerran viikkoon maastakäsittelyä/halteria tms. Mutta eipä olla tehty, ollaan vaan ratsastettu melkein joka kerralla ja välillä käyty metsäkävelyillä. Siispä tänään annoimme ponille kevyemmän päivän maastakäsittelyn merkeissä.

Dixie ei tullutkaan tänään vastaan tarhassaan, vaan oli kaveriensa kanssa kauempana. Näin ei tosiaan usein tapahdu, yleensä tällaisilla säillä se on aina ollut portin edessä odottelemassa. Ja niin kuin kuvista huomaa, poni on vähän märkä, koska loimia se ei vielä tänä talvena ole tarvinnut. Alkuvuodesta kun se tuli, sitä sai loimittaa koko ajan, myös tallissa, koska Belgiassa oli niin lämmintä eikä sillä ollut vielä yhtään talvikarvaa. Nyt se on kasvattanut jo ihan mukavasti talvikarvaa, vaikkei se varmaan koskaan tulekaan olemaan niin ihanan paksu ja pörröinen, kuin suokeilla yleensä on. :D

Yllä kuvasarja spinistä. Laitoin ponille halternarun, koska halusin tehdä halterjuttujakin. Tietoisesti en pidä narua oikein, koska halusin tehdä eri tehtäviä sen kanssa pidemmällä narulla. Halterissa siis pitäisi pitää kättä heti ketjuosan päätyttyä, mutta ketjuun ei saisi koskea.

Dixie tekee spinit hyvin ulkomuistista, tosin eka askel on aina väärä ja sitten vasta se alkaa astua oikein ristiin. Siispä peruteltiin ja tehtiin monta spiniä, ennen kuin se ensimmäinenkin askel alkoi mennä niin kuin pitää.

Äiti laittoi myös pari puomia, joissa ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa, kunhan ravailtiin niitä yli. Toisinaan maastakäsitellessä ja siinä ravatessa poni on mallia perässä vedettävä, mutta nyt siinä oli reippauttakin ja välillä se kauhoi tuollaisen pikkuruisen puomin yli aika hurjilla askeleilla. :D

Jalat tasan pysähdys ja poni näköjään syö ketjua. :D

Harjoittelimme halteriin kuuluvaa jalat tasan pysäystä, joka sujuu ponilta ihan itsekseen. Hieman kun muuttaa käden asentoa ponin edessä, se laittaa jalkansa nopeasti tasan. Alemmassa väännämme taas spiniä, vaikkei se siltä kyllä näytäkään. Dixien jalat näyttäisivät olevan ihan solmussa ja itse seison ihan väärässä kohdassa.

Sellainen maastakäsittelytreeni meillä tänään ja huomenna onkin vuorossa sitten taas ratsastus itsenäisesti. Odotan sitä hyvin paljon, koska tuntini torstaina meni kaikkea muuta kuin putkeen.. Ensiviikolla pääsee onneksi kahdesti tunnille, jos taas alkaisi sujua! Ainakin olen potkinut itseäni nyt niin paljon, että yrityksen puutteesta ei pitäisi jäädä kiinni..

Huomenna alkaa muuten joulukuu ja tulossa on joulukalenteri! Joitakin postauksia on jo valmiina, mutta vielä on paljon tekemättä. Siis jos sinulla on jotain toiveita, ehdota!

Joulukalenterin luukku 3

 

 

Joulukalenterin luukku kolmonen paljastaa teille ei vielä kertaakaan julkaistuja kuvia kesän kisoista. Löysin nämä vasta vähän aika sitten koneelta, joten näitä on nyt kiva laitella tähän ja päästä vähän kesä- ja kisafiilikseen! Harmittaa kyllä tosin, ettei ratsastusluokista ole kuvia vaan vain näitä halter ja showmanship luokkia. Ja nekin kuvattu sellaisella kameralla, joka ei kuuluisi tähän vuosituhanteen..

 

Laatua pokkari. Järjestelen Dixien jalkoja oikeaan asentoon.

Jalat tasan ponilla, mutta ei ehkä ihan niin ryhdikäs kun kuuluisi.. Otti vähän liian turhan rennosti :D

Line upissa odottamassa omaa vuoroa. Nyt jo poni niin hienosti hereillä.

Hieman hymyilyttää ponin pärjääminen :D

 

Ompas loistava laatu, mutta ponin ilmeestä tykkään! Tässä siis odotellaan omaa luokkaa :)
 

Kuvien laatu on oikeasti aika järkyttävä, mutta oivottavasti kukaan ei kuitenkaan takerru siihen. Itse ainakin tulin iloiseksi kun löysin nämä koneen kätköistä :)



Joulukalenterin luukku 1.

Blogissa alkaa tänään siis joulukalenteri, joka on varmaan useimmille lukijoille tuttu ilmiö monissa blogeissa. Idea tiivistettynä siis on se, että bloggaa joka päivä jouluaattoon saakka. Postaukset ovat yleensä erikoisempia, erilaisia postauksia on siis paljon täälläkin luvassa! Olen todellakin joutunut töihin miettimään erilaisia ja mahdollisimman kivoja postauksia. Kertokaa ihmeessä mielipiteenne :)

Ensimmäisestä luukusta paljastuu Dixien lukuisista eri ilmeistä kuvia. Kuvat eivät ole missään järjestyksessä - tai aluksi olivat, mutta kuvatekstit laitettua blogger sotki ne ihan omalla tavallaan.

 

 

Day with Dixie

Tänään mentiin tallille kahden jälkeen ja karsinan siivottua haettiin poni sisälle. Se tulikin heti vastaan portille. Karsinassa annoin sen syödä rauhassa heiniään sillä välillä kun harjasin sen ja letitin sen hännän. Tai no yritin, ei siitä kauhean edustava taaskaan tullut. Ehkä vielä joskus? :D

No onnistuipa hyvin kun yksi jouhitupsu jäi tuonne huitelemaan. Huoh :D

 Dixie oli tänään ihmeen kiva satuloitava. Viikolla se on ollut aika äksy ja kalisteli hampaita vyötä laittaessa mutta tänään se ei tainnut sanoa juuri mitään. Varusteiden laiton jälkeen ja toisen ratsukon ollessa valmis lähdettiin maneesille päin.

Huomatkaa pinkit säärystimet ;D

Ratsastin Dixiellä puolen tunnin ajan. Tein sen kanssa samoja tehtäviä kuin tunneillakin tällä viikolla tein. Suoria linjoja ja muita pieniä tehtäviä siihen mukaan: kahdeksikkoja, pivotteja, spinejä, siirtymisiä ja tarvittaessa peruutuksia.

Aloitin ihan sillä, että saisin käyntiä hiljaiseksi ja kootuksi. Tämä kun paineli alkukäyntien jälkeen menemään reipasta käyntiä pää pystyssä, vaikka ihan rentona se silti oli. Tein siis pari taivutuskahdeksikkoa ja peruutuksia. Kyllä se käynti välillä tuli hiljaiseksi ja hyväksi, mutta parin sekunnin päästä se alkoi pikku hiljaa kiihtyä ja kiihtyä. Siispä peruutuksia, peruutuksia ja taivutuskasia..

Jossain välissä siirryin ravailemaan ja nyt torstaina ja perjantaina kehumani reippaus oli poissa. Jännä että se kävelisi käynnissä reippaampaa, kun ravaa. Tietenkin lännenhevosen ravin tulee olla hidasta, mutta sen on oltava silti selkeästi ravia. Siispä vaadin Dixieltä ihan kunnon ravia.

Tässä perutetaan.

Lopuksi Dixien ravi tuli sellaiseksi, mihin olin tyytyväinen. Vähän se oli tänään taas sellainen, että ei ollut kunnolla pohkeiden välissä ja yritti luikerrella sinne tänne. Korjasin tietty oikomistakin, mutta ehkä silti ihan kunnolla en saanut sitä korjattua. Se ei myös ehkä kääntynyt tänään tarpeeksi terävästi, paitsi spineissä ja vitos-kutospivoteissa. Paljon on siis korjattavaa, mutta en silti sanoisi tätä ratsastuskertaa ollenkaan huonoksi. Täytyy mainita sekin, että huomasin, että jalkani on joka kuvassa suorana, vaikka en edes keskittynyt siihen. Siis kesän istuntatunnit ovat oikeasti taitaneet auttaa, jes jes!

Joka tapauksessa olen huipputyytyväinen tähän itsenäiseen ratsastuskertaan. Maneesissa oli vain yksi hevonen Dixien seurana ja tämä meni siitä huolimatta oikein hyvin, rennosti ja keskittyneesti. Varsinkin siirtymiset ravista käyntiin olivat tosi teräviä ihan alusta alkaen. Kaikkein tärkein tehtävä meille maneesissa onkin ehkä se rentous. Kun ratsastaja on rento, hevonenkin on. Ja itseasiassa samoin myös toisinpäin. Meidän maneesiratsastus on parantunut nyt syksyn - vai pitäisikö jo sanoa, että talven? - aikana todella paljon. Kevään lopussa se oli maneesissa aika kökköä. Nyt se on kuitenkin parantunut todella huimasti ja meno on melken yhtä rentoa kuin kentälläkin. Tästä kiitos parhaalle opetusmestariponille ja tietenkin ratsastuksenopettajille. :)

Oman ratsastukseni jälkeen äiti kiipesi selkään ja ratsasteli vielä hetken. Ihan hyvin näytti heilläkin sujuvan. Huomenna menen aamulla uudelleen tallille ja silloin joutuu Dixie taas töihin. :)

Ja kieli venyy..

 Joulukalenteriin tarvitaan muuten lisää postaus ehdotuksia! Kaikkea saa ehdottaa, pari onkin jo melkein valmiina, mutta vielä tarvitaan ideoita. Siis kommentoikaa ihmeessä! Ja kertokaa, mitä piditte tällaisesta postauksesta? :)

Kolmella tunnilla peräkkäisinä päivinä..

.. Eli oppia on siis tullut taas lisää! Yleensä käyn tosiaan vain kerran tai kaksi kertaa viikossa tunneilla. Huom. Jos et kestä huonolaatuisia kännykkäkuvia, skippaa tämä postaus. Kuvaajaa en yleensä saa arkena ja en muutenkaan pidä tunnin kuvaamisesta. Kun ratsastaa itsenäisesti, niin silloin kuvaaja on mielestäni ihan ok. :)

Keskiviikkona ratsastin paljon kahdeksikkoja, käynnissä ja ravissa mahdollisimman löysällä ohjalla. Tarkoitus oli saada ponia kulkemaan oikein päin. Dixie alkoi jo pian oikean tavan ymmärrettyäni taipua hyvin, mutta se ei liikkunut kunnolla eteen vaan mateli, mikä ei tietenkään ole sitä oikein päin liikkumista. Piti siis keskittyä moneen asiaan samaan aikaan: saada hevosen selkää ylös, liikkumaan eteen ja taipumaan.

Ravissa tämä taisi itseasiassa onnistua paremmin kuin käynnissä. Käynnissä Dixie velttoili ja poikitteli, mutta ravikahdeksikoissa se ravasi mukavasti eteen eikä sitä joutunut hoputtelemaan. Ravin tahtikin alkoi muuttua sellaiseksi mukavaksi.

Kaiken kaikkiaan siis hyödyllinen tunti ja kahdeksikkoja tullaan jatkossakin treenailemaan. Käyntikahdeksikkoihimme en ollut aivan tyytyväinen, mutta ravi yllätti positiivisesti.

Torstaina tein suorat linjat tehtävää käyttäen mahdollisimman paljon maneesin pinta-alaa hyödyksi. Välillä jään liikaa nyhjäämään johonkin päätyyn, joten varsin hyödyllinen tehtävä meille. :D Yhdistelin suorat linjat tehtävän kanssa kahdeksikkoja, spinejä yms erilaisia tehtäviä pitääkseni Dixien hereillä. Liian reipasta käyntiä jouduin korjaamaan useamman kuin kymmenen kertaa.

Koko tunti meni ihan ok, tosin olisin voinut ratsastaa aktiivisemminkin.

Perjantaina eli tänään oli näistä kolmesta tunnista se meidän parhaiten onnistunut tunti. Aluksi tein samaa tehtävää kuin eilenkin, eli suoria linjoja mahdollisimman paljon maneesin pinta-alaa hyödyksi käyttäen. Sain Dixien kävelemään tosi hiljaista käyntiä, se myös meni taivutuskasit kunnolla ja ennen kaikkea oli kuulolla ja mukava ratsastaa.

Ravissa se oli aluksi aika laiska, joten menin taivutuskasille. Jälkiviisaana huomaan, että olisi sittenkin pitänyt tehtävä ravipivotti, eikä taivutuskasi. :D No, pikkuvikoja.. Kuitenkin Dixie, poni, joka yleensä joutuessaan ravaamaan kahdeksikkoa lösähtelee ja on erittäin mato, ravasi sen hyvinkin reippaasti. Ei tarvinnut lainkaan murehtia sen vauhdista, sen kun taivutteli vain. Ja mitä taivutuskasin jälkeen tapahtui? Se ravi oli reipasta ja mukavaa myös taas suorilla linjoillakin!

Pari kertaa vielä palasin taivutuskasiin, mutta muuten ravailin paljon, kääntelin, tein siirtymisiä yms. Dixie toimi oikein kivasti tai sitten oikeasti ratsastin sitä kunnolla tänään. Tyytyväinen kuitenkin olen. :)

Toivottavasti viikonloppuna saadaan parempilaatuisia kuvia. Ylhäällä oli vain jotakin nopeasti kännykällä napattuja ennen tai jälkeen tunnin. Parempi varmaan huonolaatuisilla kuvilla kuin ilman kuvia?

Kuulumisia

Perjantaina olin tunnilla ja rehellisesti sanoen se ei mennyt kauhean kehuttavasti. Tunnin aihe oli taas taivuttaminen kasilla ja en ollut ihan kaikkein parhaimmillani. Varsinkin ravikahdeksikko oli taas vaihteeksi työtä ja tuskaa. Mutta aina ei suju ja nyt oli sellainen päivä. Seuraavalla tunnilla tarvitsee yrittää paljon enemmän!

Tänään mentiin tallille yhden aikoihin. Harjauksen ajan annoin Dixien syödä heiniään, mutta varustaessa laitoin sen kiinni. Satulan laitto ei taaskaan ollut ponista kivaa, mutta kuolaimet se suorastaan imaisi itse suuhunsa. Ristiriitaista? :D

 

Maneesissa oli vain minä, äiti ja Dixie. Yleensä näin ilman heppakavereita maneesissa mentäessä Dixie on aina välillä hirnunut ja pysähdellyt, mutta tänään se ei tehnyt kertaakaan kumpaakaan. Maneesissa ollaan nyt muutenkin treenattu monta viikkoa joten se alkaa olla ponille (ja ratsastajalle) jo tuttu juttu!

Tänään menin tötteröitä apuna käyttäen ympyröitä ja ravasin isolla ympyrällä. Yritin huomioida taas istuntaani: jalat alas oli se tärkein juttu. Dixie meni ihan rennosti ja ravasi paljon paremmin kun eilen. Reippaammin ja tahdikkaammin. Ravista käyntiin siirtymiset olivat myös yllättävän hyviä, mutta sen jälkeen tuli heti kaahauskäynti. Sitä korjailin siis myös.

Ärsyttävää kun tuo takki pussittaa. :D

Kuvien laatu ei ole kovin ihmeellinen, mutta kyllä niistä varmaan selvää saa. Oman ratsastukseni jälkeen äiti ratsasti sen ja sekin meni hyvin. Tämä lähti siivomaan karsinaa ja me käytiin loppukäynnit metsässä. Ponista selvästi taas näki, kuinka paljon se siellä olemisesta tykkää. Annoin sen välillä maistella kaikkia kanervia, mustikanvarpuja ja muita sammalia, mutta useimmat tämä sylki suustaan järkyttyneellä ilmeellä. Sammal saattaisi vaikka myrkyttää pienin ponin.

Ajattelin muuten, että voisin toteuttaa tänä vuonna joulukalenterin. Viime vuonna en sitä tehnyt, kun materiaalia ei ollut, mutta tänä vuonna voisin toteuttaakin. Monissa blogeissa tämä tuntuu alkavan ja itse ainakin rakastan lukea joulukalenteri postauksia. Mitä mieltä te olette? Ja postaus ideoita joulukalenteriin saa sanoa, jos tulee mieleen.

Mamma kato kui söpö mä oon :3

Ensiviikolla pääsenkin varmaan hevostarvikekaupoille. Itkemään, mitä kaikkea haluaisin, mutta mihin ei ole varaa :D Toivottavasti siellä ei ainakaan ole ruskeita blingbling-otsapantoja, koska se saattaisi olla varma kuolema - siis kukkarolleni.