Klinikkareissuksi meni.

Monet varmaan huomasivatkin, että joulukalenterin postaukset ovat jääneet (eikä niitä kyllä enää tänä vuonna lisää ilmestykään, ihan normipostauksia vain.) Mutta aloitetaanpas ihan alusta, jos muistan jotakin näistä aika kiireisestä ja stressisistä päivistä.

Perjantaina vielä kaikki oli ihan superhyvin. Olin Dixiellä tunnilla ja se liikkui paremmin, kuin minulla koskaan ennen. Siis oikeasti ravasi todella hyvin, teki pivotit hyvin, kaikki meni hyvin.

Lauantaina äiti ensin siivosi karsinan ja koska poni oli matolääkkeen vuoksi pe-su sisällä, menin kävelemään maastakäsin siksi aikaa metsälenkin. Dixie oli täysin normaali, virkeä ja rento. Liikkui myöskin ihan normaalisti, en huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa.

 

 

Talliin tultuamme Dixie alkoi kuitenkin täristä. Se tärisi todella hurjasti, joten heitimme sille heti loimen niskaan. Poni puuskutti,  vilkuili kylkiään ja pari kertaa kävi makuulla. Se oli myös aivan hiessä. Äiti sanoi, että karsinaa siivotessa lantaa ei ollut oikeastaan yhtään. Tässä tietenkin ensiksi katsottiin ja odotettiin, pikku hiljaa ponin tärinä lakkasi ja se alkoi syödä.

 

 

Jossain välissä meitä ohjeistettiin menemään rauhallisesti kävelemään maneesiin. Maneesissa sitten pistettiin merkille, että Dixie tavallaan "pudotti" toisen takajalkansa todella raskaasti maahan joka askeleella. Tarkemmin kun katsottiin jalkaa, niin sehän olikin turvonnut ihan yht'äkkiä todella isoksi.

 

Tallissa sitten huomattiin, että reikähän siellä oli, takajalan kinnernivelen kohdalla. Aika pahassa paikassa siis.. Huuhdeltiin tätä puhdistusbetadinella monta kertaa ja sitten vietiin takaisin karsinaan. Kuumekin mitattiin, mutta sitä ei ollut.

 

Illalla tuli eläinlääkäri, joka mittasi ensin kuumeen, mikä olikin noussut normaalista 39 asteeseen. Hän sitten tutki myös jalkaa, joka oli paksuuntunut lisää ja muistutti lähinnä tukkia. Dixie sitten rauhoitettiin ja ell tutki sen jalkaa. Nivel oli todella paksuna ja pelättiin, että poni tarvitsisi nivelhuuhtelua. Siispä saatiin lähete Helsingin yliopistolliseen sairaalaan.

 

Sunnuntai aamulla olimme jo kuuden aikaan tallilla. Jalan turvotus oli levinnyt nilkkaan asti. Poni meni onneksi todella kiltisti traileriin ja matkusti siellä ihan superhyvin. Ruokaa se oli saanut viimeksi la illalla ennen eläinlääkärin tuloa, koska sitä ei saanut syöttää enää, jos klinikalla sitten tehtäisiinkin se nivelhuuhtelu.

 

Kun vihdoin päästiin Viikkiin, otin Dixien trailerista ja mentiin heti sisälle. Ihan uskomatonta, miten rauhallinen koko hevonen oli. Se käyttäytyi todella järkevästi, vaikka paikat olivat ihan uusia ja kuului mitä erilaisempia ääniä.

 



Hevosenhoitaja teki sille ensin perustarkistuksen ja sitten vasta tuli eläinlääkäri. Tämä totesikin heti alkuun, ettei tarvitse sanoa mistä on kyse, kun niin selvästi näkee. Jalkahan oli tosiaan ihan kauhea tukki, joten stressasin hyvin paljon, miten kaikki tulisi menemään. Ell taivutteli sitä ja käski minun kävellä ja juosta yhtä käytävää Dixien kanssa. Sitten poni rauhoitettiin ja ultrattiin. Varoitimme jo aluksi, että Dixie on todella herkkä rauhoitusaineelle. Siispä sille laitettiin pienempi annos, mutta poni alkoi jo minuutin päästä nuokkua ja nukkua. :D Hevosenhoitaja sitten näytti minulle miten saisin pidettyä sen hereillä: koska otsaan kevyesti koputtelu tai turpaan kevyt läpsiminen eivät toimineet, piti minun työntää sormi ponin korvaan. No se herätti sen aina pariksi sekunniksi, mutta sitten se taas alkoi nuokkua. :D

Ultraus ja verinäyte paljasti sen, että tulehdus ei ollut mennyt niveleen. Nivelhuuhtelua ei siis tarvittu. Jalka oli kuitenkin paksu ja röntgenit otettaisiin vasta seuraavana päivänä, joten eläinlääkäri halusi pitää Dixien yön yli sairaalassa. Samalla se saisi siellä suonensisäisesti antibioottia.

Sinne siis poni jäi yöksi. Tässäkin kohtaa stressasin hyvin paljon, vaikka tietty tiesinhän, että se on siellä mitä parhaissa käsissä. Seuraavana päivänä, eli tänään sitten saatiinkin jo mennä hakemaan mamma kotiin. Röntgenit olivat ihan puhtaat myös.

 

Näissä kuvissa Dixie on Viikissä. Tämä oli niin hyväntuulinen kun tultiin, söi heiniään ja halusi rapsuttelua. Sille oltiin tehty niin upea lettikin. Jalassa sillä oli tukisiteessä ja kummallakin puolella kaulaa kaksi ajeltua kohtaa, jossa oli näitä kanyyleitä (ne otettiin siellä pois.) Myös jalan kohta on tuollainen kalju, että melko persoonallisen näköinen on poni nyt :D

 

Matka takaisin kotiin meni myös hyvin ja Dixie pääsi heti omaan karsinaansa syömään heiniä. Annoimme sille illalla myös yhden lääkkeen ja sen antaminen sujui hyvin, vaikka poni olikin erittäin epäluuloinen. Tosiaan poni on nyt lääkekuurilla, on varmaan pari päivää sisällä ja vaan talutellaan. Jossain välissä saattaa päästä pieneen tarhaankin. Dix saa siis kunnon lomat ratsastuksesta ja luvassa on myös lääkkeiden loputtua jalan ultraus uudelleen. Mutta tärkeintä, poni tulee toipumaan :)

 

Kotimatkalle lähdössä - kuva.