Ollaan instagramissa!

http://instagram.com/sarikoskela

Yllä olevasta linkistä pääset seuraamaan uusia kuvia minusta ja aika usein myös Dixiestä. Käykää ihmeessä seuraamassa ja laittakaa omia instagrammejanne, varsinkin niitä, joissa mukana myös hevoskuvia, seuraan mieluusti! :)

Mitään ihmeenpää ei ole tapahtunut. Maanantaina olin tunnilla, jossa tehtiin ykkös- ja kakkospivotteja ja sidepassia koko tunti. Nyt ei enää riitä meille se parin kolmen metrin sidepass, vaan sitähän tehdään todella pitkään ja jatketaan, vaikka tulisi kulma vastaan. Tätä nyt treenaillaan, kun on hyödyllistä ja tällä on positiivista vaikutusta sitten laukkaankin, joka Dixielle varsinkin oikea kierros on niin epätasainen.

Huomenna ja perjantaina menen taas tunneille, mutta viikonloppuna itsenäisistä ratsastuksista tulee sitten kuviakin. Ja eiköhän tunneistakin jotain hölinää tule. Mutta, käykää ihmeessä seuraamassa instagramissa :)

Bloggaajastakin välillä uutta kuvaa.

Postaus Dixien näkökulmasta

 

Heipä hei rakkaat lukijani! Ihan teitä varten poseerasin näin nättinä yllä olevassa kuvassa, mutta Sari ilmeellään sen taas pilasi. Turhauttavaa tällainen, eikös? Näin talvisin omistajieni mielestä muutun punaiseksi ja olen tavallistakin ihanamman näköinen (itse olen kyllä sitä mieltä, että olen aina..)

Mutta asiaan. Sari oli ollut minun kanssani torstaina ja perjantaina showmanship at halter - tunneilla, kun pakkasta oli ollut reilusti yli -15 astetta. Torstaina olin muuten loistava, mutta spinit eivät sujuneet - johtui tyhmästä omistajastani, joka ei osannut pyytää niitä oikein. Perjantaina hänellä sitten naksahti miten ne pitää pyytää ja tein ne pääsääntöisesti hyvinkin nätisti ja kiltisti. Sain paljon kehuja ja myönnettäköön, että saatan itsekin vähän pitää myös tuosta lajista. Siinä kun minulla kisoissa käytetään niin upeaa blingbling-riimua!

Lauantaina toinen omistajani oli minun kanssani ihan ratsastustunnilla pivotteja vääntämässä. Ja tänään Sari ratsasti minulla kentällä, mistä tulen teille enemmän kertomaan.

Alkukäyntien jälkeen Sari taivutteli minua (mälsää) ja yritti saada minua liikkumaan pyöreämmin (mälsempää.) Kuulin hyvin monet kerrat myös jupinaa hänen ratsastuskengistään. Ne ei kuulemma pysyneet yhtään jalustimissa vaan liukuivat aina vaan pois ja Sari joutui menemään ilman jalustimia. Kotona sitten omistajani oli huomannutkin, että kummatkin kengät ovat samasta kohtaa molemmat rikki ja pohja melkein irtoamassa. Taisi siis olla syynä, miksi jalustimien jalassa pito tuntui mahdottomuudelta?

Siellä se säätelee ohjieni kanssa.

Ravissa menin kuulemma paremmin kuin käynnissä ja Sari vaikutti aika tyytyväiseltä. Tänään oli kuulemma vaan taivuttelu ja kevyempi päivä, joten pivotteja hän ei (onneksi!) tehnyt. Mutta kuulemma huomenna tunnilla tulee varmasti niitäkin kehiin..

 

Sari ratsasti minulla 45min ja sen jälkeen pääsin vastasiivottuun lukaaliini, jossa sain heti alkaa syödä heiniä ja porkkanoita. Tai no, pihi omistajani antoi minulle kylläkin vain kaksi porkkanaa. Ja niidenkin eteen jouduin tekemään töitä: kumartamaan, jotta selkälihakseni venyisivät. Tämän jälkeen sain rapsutuksia ja uhkauksen, että huomenna joutuisin kunnolla töihin.. klunks..

 

Mitä tykkäsitte? Näitä "Dixien näkökulmasta" postauksia on pyydelty jo itseasiassa aika monta kertaa ja tänään sitten jaksoin viimein tehdä. No parempi myöhään, kun ei milloinkaan! ;) Ja muuten tämän postauksen kuvat on otettu järkkärini pidemmällä putkella. Asetuksissa saa neuvoa, nyt kuvat jäivät ehkä vielä inan sumuisiksi.

Kännykkäkuvia kertomuksineen

Koska täällä päin on ollut varsinkin illat älyttömän kylmiä, olen ollut Dixien kanssa kahdella showmanship at halter tunnilla, kun ratsastustunnille jäätyisi (lähinnä ratsastaja) ;). Showmanship treeni on meille aika tuttua: ollaan oltu kerran siitä kisoissakin 2013 kesällä ja Dixien joulukuussa jalkansa loukattua kun sai mennä vain maastakäsin, on showmanshippiä tullut treenattua enemmänkin kuin tarpeeksi.

Kesällä asiat menivät vähän niin ja näin, Dixie järjesteli kyllä jalkansa ja oli aika ok. Kai silloinkin me jo jotain osattiin, kun yhdessä showmanship luokassa tultiin toisiksi. Mutta nyt on kyllä kaikki parantunut ihan yhtäkkiä todella paljon. Dixie järjestelee ihan itse jalkansa, osaa oikeastaan kaikki jutut ja on hirveän miellyttämisenhaluinen. Ja selvästi tykkää myös tästäkin lajista, niin kuin itsekin olen alkanut tykkäämään! Välillä on ihan kiva harjoitella ratsastuksen lisäksi myös maastakäsin, kun oppii aika paljon lisää juttuja. :) Tällä viikolla tuo poni on näyttänyt kyllä ihan parastaan, saan olla tosi ylpeä!

Näin kovilla pakkasilla Dixieä ei ole voinut laittaa kun hetkeksi ulos. Tämä johtuu siis ihan vain siitä, että tuo jalassa oleva karvaton kohta on jo siinä kohtaa, missä kiinnittyy lihakset ja sen kohdan ei ole hyvä antaa jäätyä. Toivottavasti siis pakkaset alkaisivat jo pian laskea ihan kunnolla, että poni saisi viettää koko päivän tarhassa kavereidensa kanssa. Se kuitenkin viihtyy siellä niin paljon paremmin kuin karsinassa.

Poni oli perjantai iltana aika väsynyt niin kuin kuvista näkyy. Minä epäluuloisena mittasin ponilta kuumeenkin varmistaakseni että sillä on kaikki hyvin. :D Ja olihan sillä, väsynyt vaan vissiin oli.

Kylmäilyä, ratsastelua, venyttelyä!

Sunnuntaista asti Dixiellä on saanut ratsastaa, parina päivänä sai mennä vaan 30min ja käyntiä. Harvinaista tässä kuussa, ollaan menty monet kerrat kentällä ja Dixie on mennyt tosi hyvin. Mitään jyrkkiä käännöksiä, voltteja tai pivotteja emme saa tehdä, joten lähinnä vain suoria linjoja ollaan tehty. Tästä viikosta alkaen ponilla on saanut ravatakin, mutta edelleen ei mitään jyrkkiä käännöksiä tms.

Alkuviikosta napattu kuva, kännykällä. Viikonloppuna yritän saada kameralla kuvia, kun joululahjaksi sain uuden putkenkin. Nyt kuitenkin valitettavasti taas kaikki tämän postauksen kuvat ovat kännykällä otettuja.

Eilen äiti oli sen kanssa myös tunnilla ja tänään olin itse. Aluksi tein ihan vain käynti ja ravisiirtymisiä ja pidin huolen, että se ravaisi suoraan eikä punkisi. Käyntisiirtymät olivat taas tänään tosi teräviä, mutta käynnistä raviin siirtymisien eteen joutui tekemään töitä. Nyt kun pivotteja ei saa tehdä, huomaa kuinka tärkeitä ne olisivat.

Pian aloimme tehdä horsemanship-rataa, johon kuului ekalle tötterölle pysähdys jalat tasan, käyntiä ja toisella tötteröllä raviin, ravattiin 90 asteen kulma ja viimeiselle tötterölle pysähdys ravista neljän askeleen perutuksen kera. Ja horsemanshipissa ratsastajan avut tulisivat olla eleettömät ja ratsastaja hymyilevä ja ryhdikäs.

Meillä ei varsinaisesti mikään rata ollut huono, mutta jokaisessa parani joku asia. Ekassa ravi lähti oikealta kohdalta ja muutenkin meni hyvin, mutta peruutin vinoon. Toisella kerralla Dixie käynnissä punki, mutta muut sujuivat ja peruutuskin oli hyvä. Kolmas rata taisi olla kaikkein paras. :) Tosi hyvä mieli jäi ratsastuksesta ja huomenna uudelleen!

Otsikkoon viitaten, ollaan edelleen kylmäilty ponin jalkaa. Vedellä ja jääpusseilla, kumpikin tehokkaita tapoja (yllä olevassa kuvassa jääpussi.) Jalka ei ole enää yhtään turvotellut ja eikä se kauhean lämminkään ole ollut. Silti varmaan hyvä jatkaa kylmäilyä vielä vähän aikaa.

 

Dixiellä kävi myös maanantaina hieroja joka totesi ponin olevan aika jumissa. Tuo jalka on siis tainnut tehdä sen. Mutta ilmeisesti sai hyvin jumeja auki ja lauantaina pääsee poni uudelleen käsiteltäväksi. Me saatiin paljon hyviä ohjeita: porkkanavenytyksiä joita jo teenkin, eli kumarrus mikä venyttää selkä lihaksia ja yleensä taivuttelen myös päätä puolelta toiselle mahd. kauas. Dixie tykkää, kunhan vaan palkaksi saa ruokaa ;)

Tällainen kuulumispostaus tänään, lähinnä vain nopea tilapäivitys miten meillä menee. Tykkäsittekö ja/tai jaksoitteko lukea, vaikka olikin kännykkäkuvia eikä kuvia ratsastuksesta?

Mennyttä ja tulevaa -haaste

Sain haasteen Jennalta ja haastan tähän kaikki, jotka lukevat tämän. Valitsin tämän haasteen juuri siksi, koska tässä tulee vähän kerrattua viime vuotta ja mietittyä tulevaa. Varsinaista vuosi 2013 postausta en tule tekemään, mutta vähän sen tapaisen löydät painamalla tätä (se tosin on tammikuusta syyskuuhun.)

Mennyt vuosi

Parhain muisto.
Mitään kaikista parhainta ei tule mieleen, joten tuskin sellaista sitten on, vaikkakin on ollut monta tosi hyvää. Parhaisiin kuuluu tietysti tammikuun joku aamu, kun näin Dixien ekaa kertaa kun se oli saapunut juuri edellisenä yönä meille uuteen kotiin. Sitten tietysti on kaverien kanssa parhaita hetkiä ja onnistuneet treenit Dixielläkin kuuluu parhaisiin hetkiin. Eli näitä on monia. :)

Huonoin muisto?
Tällä hetkellä mielessä on ehkä äskettäin tapahtunut ruokamyrkytys.. :D Huonoja on tietty myös ollut ihan tarpeeksi, mutta mitään kaikista huonointa en osaa nimetä.

Uuden vuoden lupauksesi?
En ole tehnyt, kun en kumminkaan pidä niitä.

Vuoden kaviokas?
No Dixie tietysti. En ole viime vuonna oikeastaan ollutkaan kuin parin muun hevosen selässä (laskettavana muut hevoset yhden käden sormissa.) Ja Dixien kanssa tietenkin olen eniten tekemísissä, eli se siis.

Vuoden vaikein kaviokas?
No eipä tähänkään ole hirveää valinnanvaraa, niin pitää sitten kai sanoa Dixie? Ratsastaessa se ei ole mikään automaatti, vaikka onkin aika miellyttämisenhaluinen ja rento. Olen oppinut sillä paljon uusia asioita ratsastuksesta (ja tulen oppimaan..) Toisaalta taas se on niin ihana ja helppo käsitellä tilanteessa kun tilanteessa - uusi paikka, klinikka, jossa kuuluu ääniä ja menee hevosia - poni seuraa perässä löysällä narulla eikä ole moksiskaan. Eläinlääkärikin kysyi, että mistä noin kilttejä hevosia tulee. ;)

Vuoden kuva?
Tämä oli ehkä vaikein, kun on n. 5 kuvaa, josta kaikista pidän ja en osaa päättää. Lopulta päätin ottaa tuon yhden onnistuneen laukkakuvan, joka olisi muuten aivan täydellinen, ellen jalka asentoni olisi mikä se on. :D

Vuoden harrastus?
Musta tää oli todella outo kysymys hevosaiheisessa haasteessa. :D Mutta ratsastus, mikä onkin ainut varsinainen harrastus.

Vuoden laji (ratsastuksessa)?
No edelleen se lännenratsastus. Ehdottomasti mun laji.

Tuleva vuosi


Tavoite äsken laittamaasi vuoden lajiin?












Oppia enemmän, kisata kesällä eri lännenratsastuksen lajeja (tänä kesänä koitin showmanship at halteria, halteria, trail at handia ja pleasurea). Trailia olisi myös kiva päästä Dixien kanssa ihan kunnolla koittamaan. Niin ja Dixien oikeaa laukkaa pitäisi parantaa ja omaa istuntaa taas treenailla. (Blogger päätti muuten taas olla norsunperse, eikä anna isontaa tätä yllä olevaa kuvaa, muttei sen puoleen myöskään poistaa sitä. Syvä huokaus. :D )

Aiotko onnistua pitämään uuden vuoden lupauksesi?
En ole luvannut mitään, niin paha pitää. :D

Mitä lajia haluaisit kokeilla?
Ehkä ajamista, kun viimeksi olen kärryillä istunut pari vuotta sitten. :)

Jokin muu tavoite?
Päästä siihen opiskelupaikkaan mihin haluan. Ja nyt kun viime lukuvuoden lopussa sain vähän nostettua matikkaa, olisi kiva saada pidettyä se siinä tai nostettua lisää. Mutta taitaa olla aika mahdoton juttu. :D

Haasteen saa tosiaan tehdä ihan kuka vaan. Dixielle kuuluu muuten hyvää, eläinlääkäri kävi torstaina ja nivelultraa ei enää edes tarvita. Huomenna jo saadaan kävellä selästä käsin 30 min ja taluttaa saa (ja pitääkin) tietty niin paljon kuin vaan jaksaa maastakäsin. Jalkaa kylmäämme myös aika paljon. Maanantaina saakin sitten jo ratsastaa vähän kauemmin ja jopa ravata, mutta koko ensiviikko pitää mennä kevyemmin. :)

Toipumista

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille. :) Dixie on nyt 23.12.2013 päivästä lähtien ollut karsinassaan ja liikuntana vain rauhalliset talutukset maneesissa ja maastossa. Viime viikolla perjantaina loppuivat antibiootit ja kipulääke ja sidettä ollaan kääritty monet kerrat, kunnes eilen viimein otettiin se kokonaan pois. Nyt hoidamme haavaa ainakin pari kertaa päivässä niin, että pesupetadinella puhdistamme ruven ja sitten viruttelemme hetken. Alla olevat kuvat on muuten vain kännykällä nopeasti napsittuja, joten älkää ihmetelkö laatua.

 

Eilen aamulla, kun ponilla oli vielä tukiside, se pääsi ekaa kertaa pitkiin pitkiin aikoihin tarhaankin. Ihan yksin ja vaan ehkä pariksi tunniksi, mutta varmasti teki sille hyvää. Siteen se oli saanut taiteiltua siellä nilkkaan, mutta eipä se mitään haitannut. Oli tosiaankin sen viimeinen side, ettei enää tarvitse niiden kanssa taiteilla.

 

Eilen kävimme kaksi kertaa kävelemässä, eka aika kauan maneesissa ja sitten mentiin metsätielle. Illalla vielä mentiin hetkeksí maneesiin.

 

 

Kuvassa poni tarhailemassa side valuneena nilkkaan. Vissiin on ollut hauskaa. :D Olemme käyneet tallilla joka päivä 2-3 kertaa ja silloin kuin ponia vielä lääkittiin, jopa neljä. Se on siis päässyt paljon kävelemään, mutta ilmeisesti karsinassakin se on rallitellut.

 

Tänään tulee eläinlääkäri vilkaisemaan jalkaa ja katsotaan sitten, minkälaiset ohjeet saadaan. :)