Eilinen Dixien näkökulmasta

Huomasin jo kaukaa omistajani. He toivat kottikärryissä minulle valtavaa porkkanapussia ja alkoivat kaataa sen ihanaa sisältöä karsinani edessä nököttävään koriin. Petyin kuitenkin suuresti, kun nämä sanoivat, että saisin pussista vain puolet. Puolet menisivät toiselle kaverilleni. Pettymykseni onneksi vähän helpottui, kun Sari antoi minulle yhden maistiaisporkkanan. Leivistä olen yleensä hieman nirso, mutta porkkanat ovat lempiherkkuani (jostakin omistajani pihtailevat mielestäni aivan liikaa.)

Omistajat riisuivat minulta loimen ja tuskailivat, miten sähköinen olen. Fleece kuulemma aina sähköistää minut, olin kuulevinani. Seisoin kuitenkin kiltisti paikoillaan sillä aikaa, kun he reippaasti harjasivat minut päästä varpaisiin. Sitten he lähtivät taluttamaan minua maneesille aikeinaan kuulemma maastakäsittely.

Maneesissa olin ihan ypöyksin. Ketään muita heppakavereita ei ollut, vaan vain Sari ja hänen äitinsä. Ensin minun piti hirnua hetki, mutta fiksuna hevosena tajusin hyvinkin nopeasti, että pystyn olemaan ihan hyvin maneesissa yksiksenikin. Sari laittoi radion päälle ja hänen äitinsä talutteli minua hetken. Minä kävelin kiltisti omaan tapaani hänen vieressään sillä välin kun Sari yritti epätoivoisesti säätää pokkarinsa asetuksia. Kuulin hyvinkin selkeästi miten piip hänen piipin kameransa on. :D Lupasi kuitenkin ensikerralla ottaa ihan videokameran, joten näette varmasti sitten minun majastiteettisesta upeudestani kuvia.

Hetken kuluttua Sari rupesi tekemään tötteröillä jotain ihme kuviota, sanoi sitä halter radaksi. Luottamuksellisena paljastuksena voin kyllä teille sanoa, että tötteröt olivat kaikkea muuta kuin suorassa linjassa. Tänään tein mukavasti spinit ja muut, mutta välillä ravilähtöni olivat liian laiskoja. Pysähdyksistä sain usein kuitenkin kiitosta.

Seuraavaksi ne vaihtoivat ja Sari tuli taluttamaan. Me tehtin jotain pidennettyä halter-rataa, jossa jouduin kunnolla hölköttelemään. Käännyin kuulemma ihan mukavasti ja ainakin se kehui minua paljon. Vieläkin kuulin jotain epämääräistä jupinaa siitä hänen kamerastaan. Sain myös kuulla sellaisen paljastuksen, että huomenna pääsen tarhaamaan ihan kavereiden kanssa koko päiväksi.

Kävelimme loppukäyntejä ja sitten lähdimme tallille päin. Minua kiehtoi erityisesti matkan aikana lumi, jota piti kunnolla nuuhkia. Tallissa Sari sitoi minut käytävälle ja alkoi harjata minua. Hänen äitinsä keskittyi kotini siivoamiseen. Otin torkut harjauksen aikana, vain alahuuli kävi pitkänä kun kaulaani rapsutettiin. Sain kuulla myös lisää kehuja, miten hieno hevonen olen. Sari laittoi taas fleecen päälleni ja sitten minulle tuotiin vettä, jota mielelläni hörpinkin. Lopuksi omistajat hyvästelivät minut ja jäin tyytyväisenä karsinaan pureskelemaan heiniäni.

Noniin, vaihteeksi tällainen postaus hevosen näkökulmasta :) Muistakaa mainita, pidittekö/ettekö jotta tiedän, tuleeko tällaisia joskus lisääkin.

Pikkasen kehittymistä mutta hurjasti parannettavaa

Eilen (torstaina) Dixie liikkui tuplasti: ensin viiden tunnilla äidillä ja kuuden tunnilla minulla. Kun viimein vaihdettiin hevosia, taluttelin tammaa hetken maneesia ympäri, koska olin itse ihan jäässä. Kun muut olivat menneet selkään alkukäyntejä menemään, kiipesin sinne itsekin. Tosin hetken aikaa seisottiin tynnyrillä ja neuvoteltiin, pysytäänkö paikoillaan.

Ensin menin taas kahdeksikolle kahta tötteröä kiertäen. Tässä kun muistan taputtavan, eikä missään nimessä puristavan jalan, se onnistuu huomattavasti paremmin. Ihan hyviä ympyröitä nyt tuli verrattuna ainakin eiliseen, mutta ympyrältä siirtyminen toiseen ympyrään, ne valuivat aina jonnekin. No onneksi niitäkin tuli pari ihan ok, kun kunnolla keskittyi. Dixie myös liikkui paremmin eteen, eikä vauhti tyssännyt niin monesti kuin eilen.

Sitten piti alkaa ravailemaan. Menin ensin ympyrälle että saisin laiskamadolta ravin irti. Tosiaan Dixie ei kuulu niihin reippaisiin ja menohaluisiin hevosiin :D Täytyi muistaa tässäkin rennot, taputtavat jalat - yleensä se onnistuikin ihan ok, mutta jossain välissä sinne tuli aina vahingossa niitä puristaviakin. Pitää vaan ilmeisesti treenaamalla treenata, että saisin ne jalat taas "normaaleiksi".

Nyt kuitenkin myös ravailu onnistui paremmin kun eilen ja ravi pari kertaa jopa kesti siihen asti, kun itse hidastin käyntiin/pysäytin. Ei me vielä lähelläkään täydellistä paria olla, mutta itselläni on kova motivaatio ja innostus, eli tosiaan treenataan niin paljon kuin mahdollista! Luonteeltaan kun Dixie on mitä ihanin: sitä ei jännitä oikeastaan mikään maneesissa ja kuuntelee hyvin ratsastajaa.

Tunnin jälkeen vietiin hienosti kaksi tuntia työskennellyt Dixie sisään, riisuttiin varusteet ja nakattiin fleece päälle. Varusteista vielä sen verran, kun joku kysyikin edellisestä postauksesta tamman kuolaimista. Eli ensiksihän me ostettiin nuo ylemmät kuolaimet sille, mutta koska ne ovat kielletyt kisoissa, ostettiin nuo alemmat, jota nytkin käytetään. Nyt myös Dixiellä on kuolainremmikin.

Hevostelua kolmelta päivältä

Dixie juttelemassa Hopsu-tuntihevosen kanssa

Dixie on ollut tosi ihana koko tämän viikon. Äiti oli sillä maanantaina tunnilla ja ensin juoksutti molemmat suunnat ja sitten kapusi selkään. Taivutteli ponia kahdeksikolla ja kehui, että askelet oli tosi pehmeät ja muutenkin vaikutti koko hevonen kivalta. Ja mitä tärkeintä, sekä hevonen että ratsastaja olivat kummatkin täysin rentoja. :)

 Tiistaina äiti oli myös sen kanssa showmanshipissä, joka on siis eräs maastakäsin kilpailtava kilpailulaji. Tästä ehdin näkemään vain lopun, kun siivosin karsinaa, mutta hienosti näytti sujuvan tuokin.

Ja sitten tänään, viimein oma vuoroni! Tuotiin ensin varusteet karsinan ulkopuolelle ja lähdin sitten äidin kanssa metsästämään Dixieä sisälle. Tänään se jopa viitsi kävellä vastaankin, edelliskerralla toljotti paikallaan ja odotti, että alamaiset tulee noutamaan. Mutta kuitenkin, tuotiin tamma sisälle, riisuttiin loimet ja harjattiin. Mukavasti se pysyi tänään paikoillaankin. Ei se oikein edes likainen ollut, koska tarhat lumiset ja loimia päällä, mutta tekee sille harjaus silti hyvää. Parantaa verenkiertoa, jos ei muuta.

Satulan laitto meni tänään suhteellisen vaivattomasti. Dixiehän oli Belgiassa entinen tuntihevonen, joten ilmeisesti jotkut tuntilaiset ovat laittaneet liian kovakouraisesti vyötä/karvoja jäänyt väliin, siispä Dixie ei todellakaan tykkää vyön kiristyksestä. Pyrimme siis aina laittamaan mahdollisimman rauhallisesti ja kiltisti vyön. Tosiaan tänään Dixie ei tainnut edes kunnolla luimia.

Vähän päästä talutin Dixien muiden tunnille tulevien kanssa maneesiin ja siellä sitten taluttelin sitä alkukäynnit maastakäsin. Tämä meni siellä ihan tottuneesti, mikään nurkka ei tuntunut pelottavan. Kun saatiin hyvät alkukävelyt alle, nappasin juoksutusliinan ja tein keskelle maneesia itselleni tilaa ja rupesin   (lue: yritin) juoksuttaa. Eipäs ollutkaan niin helppoa, kun viimeksi juoksutin Tähteä joskus kesällä. Opit oli hukkunut selvästi johonkin kankkulan kaivoon. Ratsastuksenopettaja toi juoksutusraipan avuksi ja kun aloin ymmärtää miten se ohjataan ympyrälle, alkoi juoksutus sujua taas entiseen malliin. Aluksi Dixie laukkasi melko reippaasti, mutta suuntaa vaihdettaessa se laukkasi mukavan hidasta tahtia. Kokoajan se kuitenkin kuunteli ja pysähtyikin ihan kivasti äänikomennolla.

Juoksutuksen jälkeen irrotin ohjat nupista ja opettaja kiristi vyön. Sitten tynnyrin päältä selkään ja pian jo huomasinkin, että kappas, mähän oon oman hevoseni selässä :D Tein myöskin alkuun kahden tötterön pujottelua ja eipäs ollut sekään niin iisiä, kun tuntihevosella. Tämä johtui ihan kokonaan minusta: olen ratsastanut melkein vuoden kokonaan yhden käden ohjalla ja nyt pitäisikin mennä kahdella kädellä. Dixie on myös niin siro ja kapea, että oli ongelmia saada pohkeet oikeille paikoille. Kuitenkin jotkut taivutukset onnistuivat hyvin, mutta silti jäi vähän kaivelemaan, että missäs se oma ratsastustaito nyt onkaan. Mutta ei kai ekaa kertaa uuden hevosen kanssa voikaan sujua täydellisesti. Pitää olla tyytyväinen siihen, että sekä hevonen että ratsastaja olivat täysin rentoja :)

Kun sain hetken aikaa taivuteltua, otin ympyrälle ravia. Tuli huomattua, että tamma on ennemmin laiska kuin reipas. Tämän kanssa tuli myös heti selväksi, että mun pitää muistaa entistä tarkemmin rennot taputtavat pohkeet. Puristavista pohkeista mitä joskus vahingossa annan se ei tykännyt yhtään ja osoittikin sen pikkuisella pepun nostolla. Hetken kuluttua otin jalat pois jalustimista ja ravailin näin, mikä tuntui helpommalta, koska ilmeisesti oli liian lyhyet jalkkarit. Ensikerralla pitää sitten muistaa pidennellä. Ravia sai kokoajan pitää yllä tai muuten se sammui - mutta se oli kyllä ehdottomasti kivoin ravi, mitä kenelläkään hevosella olen ravannut. Niin tasainen ja upea!

Loppukäynnit menin puoliksi selästä käsin ja lopulta maastakäsin. Olen ihan sairaan tyytyväinen Dixieen, kyllä huomaa että ratsastaminen on kivempaa kun alla on oikea hevonen. Tunti ei mennyt täydellisesti, ei sinnepäinkään kiitos ratsastajan, mutta huomenna ja varmaan perjantainakin taas uudelleen ja tästä sitä treenataan. Ainakin todella hyvä fiilis jäi. :)

Anteeksi kuvien puute. Ojensin äitille tänään kamerankin mukaan, mutta maneesissa pöllysi niin paljon, että kuvaaminen oli oikeasti ihan mahdotonta. Katsotaan huomenna uudelleen :)

Tutustumista :)

Perjantaina, lauantaina ja tänään on kulunut aikaa tallilla. Perjantaina oli niin paljon pakkasta, etten vienyt Dixieä kävelemään. Tyydyin vain ottamaan loimen hetkeksi pois, harjaamaan tamman hyvin ja sitten loimittamaan takaisin. Dixie käyttäytyi silloin todella hyvin, vaikkakin oli todella utelias harjoja kohtaan. Varsinkin pehmeä pääharja aiheutti ihmetystä ja sitä piti nuuhkia erityisen kauan :D Höpsö hevonen!

Dixie poseeraa ;)

Lauantaina siivosin karsinan ja Dixie seisoi narussa ulkopuolella. Pyrimme siihen, että aina kun karsina siivotaan ja tamma on tallissa, se saa seisoa odottamassa ulkopuolella karsinaa. Itse aion myös aina sitä harjatessa ja varustaessa ottaa sen seisomaan ulkopuolelle. On niin paljon helpompaa itsellekin, kun on tilaa laittaa kuntoon ja enemmän valoa, kuin esimerkiksi karsinassa. Ja hyvää opetella tuonkin seisomaan käytävällä, vaikkei siinä oikeastaan mitään ongelmia olekkaan. Välillä tylsistyessään osoittaa mieltään kuopimalla, mutta yleensä ihan sanallinen käsky lopettaa tepsii sille. Kävimme myös kävelemässä hiukan. :)

Käsi vammaa :D anteeksi

Sunnuntaina eli tänään menimmekin sitten illemmalla tallille. Laitoin Dixien taas naruun karsinan ulkopuolelle ja aloin siivota karsinaa. Äiti ja eräs muu tallilainen jutteli siinä tamman vieressä, joten se viihtyi hyvin sillä aikaa kun minä tuskailin karsinan kanssa. Karsinan siivottua kävin tyhjentämässä kottarit ja sitten otettiin Dixieltä loimi ja harjattiin se. Siitä kyllä todella huomaa, että se rakastaa rapsuttelua ja on muutenkin tosi seurallinen tapaus. Kun kumarruin ottamaan harjaa lattialta, tämä mussutti pipoani. Muutenkin se seisoi tosi kiitettävästi paikoillaan. Ei siitä vaan voi olla tykkäämättä.

 

Nyt alkaa sitten huomisesta lähtien mielenkiintoisempia postauksia. Äitillä on maanantaina hevoseen tutustumistunti, eli sitten kuulette, mitä se sisältää. Ja tiistaina äiti menee Dixien kanssa showmanshippiin ja keskiviikkona onkin sitten mun vuoro tuota hevoseen tutustumisjuttua. :)

Maneesiin tutustuminen ja uudet päävehkeet

Tänään oltiin yhdessä äidin kanssa tallilla. Dixie on nyt palellut paljon tallissa ihan fleecenkin kanssa, joten se pitää nyt siellä tallitoppista. Varmaan melkoinen shokki sille tämä ilmastonvaihdos, koska Belgiassahan oli paljon lämpimämpää ja tänäänkin pakkasta oli reippaasti yli kymmenen astetta.

Ensin siliteltiin ja tammuska oli paaaljon virkumpi kuin tiistaina. Mitään kuumettakaan sille ei ole onneksi noussut! Yllätyin myös todella paljon siitä, miten hellyyden kipeä se on. Kokoajan pitäisi rapsuttaa ja jos hetkeksikin lopettaa, niin tulee vaativa pukkaus :D Jotenkin olen aina luullut, että Quarterit eivät ole niin hellyyden kipeitä "mamman mussukoita" niinkuin esimerkiksi jotkut suokit. No, tulipa erehdyttyä!

Ihan ensiksi koitettiin sille uusia  suitsia, jotka äiti oli ostanut. Suitsiin linkki on tässä. Kuolaimet Dixi otti tottuneesti suuhun ja kesti myös kunnialla sen, kun äiti ja minä räpelsimme suitset sopivalle mitalle. Ihan hyvältä ne sen päällä näytti ja mikä parasta, meidän ruskeat ohjat sitten ainakin sopivat niihin. :)

 

Seuraava operaatio oli karsinan siivous. Äiti otti Dixien käytävälle ja minä hoidin siivouksen. Täytyy kehua, että tamma seisoi koko homman aikana hienosti paikallaan. Sitten kävin tyhjentämässä kottarit ja menimme hevosen kanssa maneesille päin. Sillä ei saa vielä tällä viikolla ratsastaa, mutta kevyesti maastakäsin pitää alkaa liikuttaa. Eli tänään oli vuorossa vartti käppäilyä maneesissa.

 

Matka sinne oli toistoa, toistoa ja vielä kerran toistoa. Niin ja kärsivällisyyttä. Nimittäin aina kun tamma jännitti jotain kohtaa ja pää nousi pilviin, pysähdyimme, kehuimme ja puhuimme. Ja jos tämä meinasi mennä liian kovaa, peruutettiin. Tätä tehtiin enemmän kuin pari kertaa. Mutta positiivista, Dixie ei säikkynyt yhtikäs mitään, vaikka ihan uudessa paikkaa olikin. Se myös kuunteli tosi hyvin taluttajaa ja seuraa hyvin vieressä. Ei tarvitse kuin vähän osoittaa sitä ryntäille ja se ymmärtää peruttaa.

 

Maneesin tullessa näkyviin piti vähän tamman ihmetellä, mutta sitten jatkettiin matkaa ja ovesta mentiin ilman ongelmia sisällekin. Maneesissa se olikin sitten jo paljon rennompi. Kuvia en ottanut, joku vartti kuitenkin kävelytettiin sitä. Se oli aika ihmeissään toisista hevosista, mutta sen käytös oli ihan kympin luokkaa. Sitä ei häirinnyt, vaikka eräs hevonen laukkailikin maneesissa eikä se mitään nurkkia tai kolinoita kertaakaan edes säpsynyt. Vähän liian iso toppaloimi ehkä häiritsi sen kulkua, mutta mitään kummempia ongelmia ei ollut.

 

Vartin jälkeen talutettiin hienosti toimiva Dixie talliin toisen hevosen perässä ja silloin se tuntui olevan jo entistä rennompi. Rapsuteltiin sitä vielä hetki karsinassa ja sitten se jäi sinne tyytyväisenä pureskelemaan heiniään. Huomenna tarkoituksenani olisi mennä uudestaan itse sitä maneesiin kävelyttämään.

 

 

Anteeksi kännykkälaatu. Mutta musta tää kuva on jotenkin vaan niin ihana <3

 

Perheenlisäystä ;)

Eli perjantaina lähti Belgiasta mulle ja äidille hevonen kohti Suomea. Tähden ostosta opimme kantapään kautta, että pitäisi aina antaa ammattilaisen opastaa hevosen ostossa. Ja nyt siis ratsastuksenopettajamme, joka tietää taitomme ja osaamistasomme täysin, kautta tuli tämä hevonen.

 

 

My Double Star Dixie eli tutummin Dixie saapui tallille eilen yöllä. Äiti oli sitä silloin jo ottamassa vastaan, mutta itse näin sen vasta tänään. Dixie on leppoisan oloinen Quarter tamma. Se on 150cm, eli juuri meille kääpiöille sopivan kokoinen. Väriltään se on punarautias ja mikä tärkeintä; luonteeltaan kuulemma täyttä kultaa!

  

Tänään kun olin sitä katsomassa, se makasi karsinassaan ja vaikutti aika väsyneeltä. Ratsastuksenopettaja oli juuri heittänyt sille fleecen niskaan, koska oli vähän tärissyt, mutta kuumetta sillä ei sentään ollut. Ymmärtääkseni tuollaisesta matkustamisesta voi kuitenkin nousta kuume, eli sitä kuitenkin siltä nyt välillä aina mittaillaan.

Se antoi kiltisti silitelläkin eikä jaksanut nousta ylös. Todella uupuneelta se siis tuntui, mutta se nyt on aika itsestään selvää. Kuitenkin Dixie selvästi nautti silityksistä ja hamuili turvallaan taskuja. Tallikissakin kävi uteliaana työntämässä nokkansa tamman turpaan kiinni, mutta tämä ei sanonut mitään, vähän näytti hämmentyneeltä. :D

Tosiaan tarkoituksenani oli harjata se, mutta päätin sitten, etten ota siltä fleeceä pois, kun se kuitenkin paleli. Karsinan siivosin (jossa ei paljon siivottavaa edes ollut) ja silloin Dixie nousi vähäksi aikaa ylöskin. Aika nopeasti kuitenkin se huomasi ettei siivoomiseni ollut ihmeellistä ja meni taas makuulle. Siivouksen jälkeen vielä vähän rapsuteltiin ja kyhnyteltiin ja kävin tyhjentämässä kottarit ja auto kohti kotia. Jonkun reilu puoli tuntia siellä siis olimme, koska ei viittinyt sitä enempää kuitenkaan rasittaa.

Tämän tarkempaa vielä en osaa sanoa sen luonteesta, tavoista tai mistään muustakaan. Me aletaan nyt pikku hiljaa tutustua ja tottua toisiimme :)

Hevosaiheiset uuden vuoden lupaukset & toiveet

Tätä postausta olen jo viikon kirjoittanut (ja kumittanut!) Oli jotenkin hirveän vaikeaa kirjoittaa näitä hevosiin liittyviä lupauksia ja toiveita, mutta jonkinnäkösen listan sain kuitenkin aikaan. Ensinnäkin mietin viime vuoden aikaista ratsastustani ja mitä olen siitä parantanut ja oppinut. Mutta päätän tässä postauksessa keskittyä vain niihin asioihin, joihin lupaan keskittyä ja panostaa entistä enemmän!

Lupaukset vuosi 2013

• Lupaan yrittää opetella pivotit niin, että osaan ratsastaa ne kaikki ja muistan ne ulkoa. Yli puolet on jo hoidossa, ne osaan ulkoa ja käytännössä. Vitosen ja kutosen osaan ulkoa, mutta käytännössä vielä vähän vaikeuksia niiden pivottien kanssa, mutta on ne jo huomattavasti parantuneet ja pitää vain jatkaa treenausta. :) Seiskaa ja kasia ei olla vielä harjoiteltu.
 
• Lupaan keskittyä entistä enemmän istuntaani, mm. siihen, ettei pivottia/käännöstä tehdessä hartiat kierry vaan istun keskellä hevosta. Keskityn myös siihen, että katseeni pysyy suoraan edessä eikä hevosen kaulalla.
 
• Lupaan kirjoittaa entistä aktiivisemmin tätä blogia, tehdä enemmän teemapostauksia ja kysyä enemmän teidän lukijoiden ehdotuksia. Lupaan siis painostaa tähän blogiin entistä enemmän ja toivottavasti siis saatte tänä vuonna entistä enemmän ratsastuskuvia postauksia piristämään.

• Lupaan opetella uusia asioita hevosista, ratsastuksesta ja kaikesta hevosiin liittyvästä, eli pitää mielen niin avoimena kuin vain voi. :)

Lupaan olla auttavaisempi tallilla, eli jos esimerkiksi joku aloittelija näyttää siltä että tarvitsee apua, menen heti auttelemaan. Tätäkin olen kyllä oikeastaan aina tehnyt, kun joku vain uskaltaa huikata.



Toiveet vuosi 2013

• Ensimmäinen ja tärkein toiveeni on tietenkin saada uusi hevonen. Tässäkin asiassa on nyt lyhyessä aikaa tapahtunut paljon uusia käänteitä, mutta kerron siitä julkisesti blogissa vasta sitten kun kaikki on "varmaa". Eli ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. ;)
 
• Toivon tietenkin kehittyväni enemmän ratsastajana. Eli vaikken kisaa (vielä ainakaan), jonkun verran tavoitteelista tämä minunkin meno on, eli kyllä yritän aina tulla paremmaksi ja paremmaksi ratsastajaksi ja kehittyä lisää ja lisää.
 
• Näin blogin puolelle mennen, toivon, että täällä säilyy yhtä hyvä henki kuin vuosi 2012 on ollut. Ihanaa, kun te lukijat jaksatte kannustaa ja tsempata ja ennen kaikkea, kertoa myös omia mielipiteitä ja vinkkejä, josta saan paljon hyötyä. Tuki oli tärkeää varsinkin silloin, kun Tähti lähti, joten iso kiitos ja hali siitä teille. :)
 
• Toivon, että pääsen tänä vuonna hyppimään jotain pieniä. Sen tiedän, ettei tuntihevosilla se onnistu, mutta jollakin muulla hevosella olisi kiva päästä välillä koittamaan tätäkin lajia!