Rautalangan vääntelyä = ratsastusta

Mulla oli niin sekava tunti omalta osaltani tänään, että huh huh! En ole ikinä ratsastanut niin huonosti, kuin alkutunnista. Mutta toisaalta, keskivaiheilla yhteinen sävel löytyi ja Dixie ei ole koskaan kulkenut niin kivasti minulla, kuin se lopputunnista kulki.

Tosiaan, aluksi menimme ihan alkukäyntejä ja tuntui, että tamma punki kokoajan sisäänpäin, eikä kuunnellut pohjeapuja sitten nimeksikään. Lähinnä vain tuntui siltä, että palloiltiin sinne tänne. Kuitenkin korjasin tätä parhaan kykyni mukaan. Onnistumisesta sitten en sanokkaan sen enempää.

Alkukäyntien jälkeen mentiin tötteröille ja alettiin tehdä taivutuskahdeksikkoa. Meitä oli vain kolme ratsukkoa maneesissa, joten tilaa oli todella ruhtinallisesti. Vaan miten meni taivuttelut? En ollut kiitos TET jakson ratsastanut Dixiellä koko viikkona ja tauko tuntui. En osannut yhtään ratsastaa, lähinnä säälittävää sähellystä se oli. Tamma ei tietenkään ymmärtänyt apujani, veti herneen nokkaan ja kieltäytyi työnteosta. Se peruutti, kuopi, suoraan sanoen näytti keskisormea. Ja itse olin vieläkin siellä selässä kuin joku hiivatin aloittelija, oikein ärsyttää nytkin, miksen alkanut heti ratsastaa sitä kunnolla.

Vaan sitten tuli jonkinlainen raivopuuska itselleni, että miksen muka osaisi ratsastaa. Aina kun Dixie edes meinasi peruuttaa tai oikoa, olin todellakin tarkempi ja muistutin paljon tiukemmin. Parin toiston jälkeen jo huomasin, että sehän liikkuu ja taipuu. Ymmärsi, että olen tosissani. Silloin sitten kai naksahti, että näinhän sitä ratsastetaan ja taivutukset alkoivat sujua paremmin kuin koskaan ennen. Ratsastuksenopettajakin kehui, että sain sen taipumaan paremmin kuin äitini, joten olen todella tyytyväinen!  

Lopputunnin ravasin ravikahdeksikkoa isommalla alueella ja kas kummaa, sehän taipui ja meni todella hyvin. Ei ole koskaan ennen mennyt itselläni paremmin ja tuntui niin mukavalta selkään, että! Otti kuulemma ristiaskeleitakin ja muutenkin saatiin myös kehuja. Opin myös käyttämään sisäpohjetta paremmin ja se jo heti vaikutti Dixieen aika paljon.

Eli tällainen tunti tänään. Eli alku meni ihan p*skaksi, mutta lopputunti sujuikin sitten jo todella hyvin! On siis vähän sekalaiset fiilikset, yritän tietenkin iloita hyvin sujuneesta lopputunnista, mutta kaivelee tuo huono alkukin. Ensiviikolla saankin sitten paljon treeniä lisää, olen menossa kolme kertaa tunnille. Ja nyt viikonloppunakin olisi tarkoitus itsenäisesti ratsastella.

 

Laatupahoittelut taas jälleen, ei ollut kuvaajaa. Dixie muuten on nyt vihdoin sopeutunut jo hieman paremmin laumaansa ja hakiessani sitä tänään se oli päässyt jo paalille syömään. :) Olisin muuten innokas toteuttamaan jonkun erityispostauksenkin, joten äänestä mielestäsi parasta vaihtoehtoa oikealta yläpalkista! Ja loppuun vielä lisää tänään napsaistuja syömiskuvia.

 

 

Ruoka maistuu! :3