Täällä taas ;)

Heippa ja anteeksi tauko! Inhottaa vain kirjoittaa, kun kunnollisia kuvia ei ole. Useilla bloggaajilla on ne omat "hovikuvaajansa" tai talli kotona, jolloin kuvia saa paljon helpommin. Nyt vielä tänään joudutte tyytymään p*skoihin kännykkäkuviin, mutta pidetään peukkuja, että vaikka äiti kuvailisi meitä sunnuntaina.

Tiistaina olin showmanship at halter tunnilla Dixiellä. Se on siis maastakäsin kilpailtava laji, jossa tuomari arvostelee nimenomaan esittäjää, miten hän esittää hevosensa. Halterissa taas pääpaino on ennemmän hevosessa. Harjoittelimme taas perusjuttuja, eli hevosen pysäyttämistä niin, että kaikki jalat ovat vierekkäin ja sopivalla etäisyydellä toisistaan. Hevonen ei saa siis olla kuin "teuras" mitenpäin kuin sattuu.

Dixiellä ei ole oikeastaan ongelmia noissa pysähdyksissä, monet kerrat se pääsi yllättämään niin, että kun ravissa pyysin sen pysähtymään, se pysähtyi jalat tasan. Ainut harjoiteltava asia on sen kärsivällisyys - tai kärsimättömyys. Se ei tykkäisi yhtään olla paikallaan, mikä taas tuossa lajissa on aika oleellista esim. kun tuomari tekee tarkastuskierrostaan!

Harjoittelimme myös siirtymisiä, spinejä yms. Lopuksi teimme radan niin, että kaikki oli line upissa (rivissä) ja yksitellen jokainen meni siitä sitten suorittamaan rataa (ylhäällä kuva.) Meidän vuoron sattuessa ja yrittäessäni järjestellä ponin jalkoja tämä ei tietenkään suostunut seisomaan paikallaan vaan lähti punkemaan sivulle. Komensin sitä kerran topakasti ja poni järjesteli jalkansa ihan itse ja seisoi täydellisesti. Raviinkin se lähti heti ja pysähtyi kivasti. Spinikin sujui ja oikeastaan koko rata meni odotettua paremmin! Pitää vain tosiaan tuota ponin kärsivällisyyttä paikallaan seisomisissa harjoitella, ettei sitten kesän kisoissa mokata ;)

 

Keskiviikkona äiti oli ponin kanssa tunnilla ja torstaina oltiin maastossa kävelemässä yhtä lumista suoraa. Itse olin selässä, mutta äiti käveli kuitenkin vieressä, kun paikat ei ole vielä tuolle niin tuttuja. Itse olisin saanut olla paljon rennompi, mutta ensikerralla sitten. Kävin myös maastakäsittelemässä ponia maneesissa, koska äidin eilisellä tunnilla Dixie oli vähän kummastellut puomeja. Nyt mentiin niitä ravissa ja käynnissä eikä Dixie sanonut oikein mitään, vaikka kyllä sen huomaa, että meinaa aina hidastaa puomille.

 

Poni torstaina, kun lähdettiin treenaamaan puomeja maastoilun jälkeen.

 

Tänään olikin sitten oma tuntini. Siivosin ensin karsinan ja hain ponille vettä, ennenkuin lähdin sitä hakemaan. Se näkötti taas ihan jäätävän lumikasan päällä ja näytti vähän pölähtäneeltä :D Tullut omistajiinsa(ko)?

 

Tunnilla mentiin ensin alkukäynnit, ennen kuin mentiin toiseen päähän maneesia isolle ympyrälle. Tunnin aiheena oli tuntea hevosen jalat, eli esimerkiksi ensin piti sanoa aina 'nyt' kun etusisäjalka nousee. Jokainen siis vuorotellen hoki "nyttiä" aina, kun tietty jalka nousi maasta.

 

Tunsin aika helposti Dixien selkään sen kummatkin etujalat ja takasisäjalan. Mutta ulkotakajalka, se olikin paljon haastavampi. Dixie meni koko tehtävän tosi hienosti ja tuntui mukavalta selkään. Tämän jälkeen aloimme tehdä ykkös ja kakkospivotteja ja nekin onnistui tosi mukavasti. Tässäkin piti tuntea kun takajalka menee ristiin ja tuntuihan se ihan selvästi :)

 

Loppukäynneissä menimme Dixien kanssa myös vähintään kymmenen kertaa puomin yli, eikä se sanonut yhtikäs mitään. Todiste siis, että maastakäsittelystä on oikeasti apua ja hyötyä! :)

 

 

Loppu hehkutuksien paikka, eli on mulla vaan ihana hevonen! Oon jo ihan hirveen kiintynyt siihen enkä kyl vaihtais sitä mihinkään. Tää taitaa oikeesti olla meille just se Oikea hevonen. <3 Teidän kokemuksia ois myös kiva kuulla, milloin te olette alkaneet kiintyä siihen omaan yms! :)

 

Ps. Varustepostaus myöhästyy, teen sen sitten kun hyvälaatuisia kuvia enemmän ja pps. 3.3 olen menossa Dixien kanssa kisaharjoituksiin, lajina pleasure! Siitä sitten tulossa postausta.