Syypää mun hymyyn

Otsikko puhki kulutettu jo aikoja sitten, mutta ihan sama. Se nimittäin kuvastaa tämän hetkistä olotilaani todella hyvin. Tänään oli nimittäin tunti Dixiellä ja nyt vihdoin saatte siitä sekä kuva että videomatskua. Mutta aloitetaan ihan alusta.

Menin tallille hyvissä ajoin ja tartuin kottareihin ja aloin siivota tamman karsinaa. Siinä menikin jonkin aikaa, olen aina aika tarkka siitä, että tulee siivottua kunnolla.  Dixie meinaan ei ole kaikista siistein otus, toisinkuin esimerkiksi Tähti oli. Se teki asiansa aina tietylle seinustalle eikä muualla ikinä ollut mitään.

Karsinan siivottua menin hakemaan tammaa sisään. Se ilmeisesti leikki jotain vuorikaurista ja seisoi tarhassaan sellaisen jäätävän ison lumikasan päällä. Eikä muuten tullut milliäkään vastaan, jouduin siis itsekin sinne kasan päälle kiipeämään. :D En tiedä oliko sillä ihan kaikki muumit laaksossa, kun muut syödä mussuttivat ja se tasapainoili lumikasan päällä. Olisi pitänyt olla kamera mukana!

Tallissa nappasin siltä kummatkin loimet pois (fleecen ja ulkoloimen) ja aloin sitten harjata sitä. Annoin sen olla vapaana ja mussuttaa samalla heiniään, koska niin se jaksaa seisoa paikoillaan kaikista parhaiten. Vyön kiristys sujui tänään myös hyvin, hieman luimi, muttei yrittänyt muuta.

Maneesissa taluttelin tammaa hetken maastakäsin ympäriinsä. Maneesi oli juuri lanattu, joten siinäpä oli sille ihmettelemistä. Huomasi kuitenkin jo kierroksen jälkeen, että ehkä se ei tapakkaan pientä ponia. Kun opettaja tuli ja muut olivat hevostensa selissä, kapusin sinne itsekin. Tälläkertaa Dixie jopa pysyi paikallaan ja odotti, että söheltävä omistaja oli saanut ohjat kunnolla käsiin, ennenkuin lähdettiin liikkeelle. Kun on kahden käden ohjat, ohjat tulee ristiin kaulalle ja niistä kummastakin pidetään kiinni. Vaikea selittää, mutta kuitenkin, en ole vielä ihan täysin tottunut tähän ja menee siis ohjien pituuksien vaihteluun enemmän kuin kuuluisi. :D

Kävelin sen kanssa ympäri maneesia alkukäyntejä tehden käännöksiä ja muita perusjuttuja. Se vähän yritti kiemurrella, joten pohkeilla piti useinkin muistuttaa. Alkukäyntien jälkeen tehtäväni oli ravailla ja tehdä siirtymisiä. Ja mitäs ihmettä, sehän ravasi ihan kivasti eteen! Ravi säilyi oikeastaan niin kauan, kuin itse halusin, vaikkakin se yritti aina välillä pudottaa käynnille. Myös käyntiin siirtymiset ja pysähdykset sujuivat, jotkut paremmin kuin toiset. Eniten ongelmaa minulle tuotti ehkä peruutukset, kun meinaan tehdä sen aina väärin. Loppua kohden nekin paranivat!

Vaihdoin aina kun vain oli sopiva kohta suuntaa ja muutenkin tein mahdollisimman paljon kääntymisiä ja siirtymisiä. Hymy oli kokoajan huulilla, Dixie meni todella kivasti! Välillä laiskamato jopa meni todella hienoa lisättyä jogia, jossa oikein satulaan tunsi, että askel oli selvästi pidempi. Mutta ratsastajan pitää olla tarkempi että pohkeet pysyy kiinni. Mutta kun totumme toisiimme vielä paremmin niin eiköhän tämä tästä suju. Ainakin minulla on kiva hevonen, jonka kanssa on kiva harrastaa!

 

 

Iskä viitsi kuvailla ja kuviin olen ihan tyytyväinen, maneesi tietysti kuitenkin aina heikentää laatua. Toivottavasti kuitenkin kelpaa. Videoita otin ja se olikin esillä hetken, mutta tietyistä syistä jouduin sen poistamaan.