Tiistain Halteria kuvien kanssa

Eli tiistaina olin kentällä Dixien kanssa harjoittelemassa kisoja varten halteria. Se kun on vähän unohtunut ratsastuksen alle ja nyt oli niin kuuma ilma, niin ajateltiin sen olevan parempi vaihtoehto. Aluksi käveltiin ihan pitkällä narulla kenttä pari kertaa ympäri ja sitten aloin laittaa tötteröitä jonoksi. Dixie oli tosi leppoisa ja seurasi rennosti perässä.

Aloitin jalat tasan pysähdyksillä ja spineillä. Kuvassa tehdään spiniä. Dixie kääntyi ensimmäiset pari spiniä tosi hyvin, mutta sen jälkeen se alkoi kääntyä laiskemmin ja lapa alkoi valua. Jouduin terävästi komentelemaan, peruuttamaan ja tulihan niitä sitten vielä. Tosin se ihan ensimmäinen spini taisi olla päivän parhain.

Ja näin kuva lihottaa

Tein Dixien kanssa paljon ravista ja käynnistä pysähdyksiä ja sitten käännyin sitä kohti. Tarkoitus on siis se, että hevonen asettelee etujalat vierekkäin ja takajalat vierekkäin seisoen ryhdikkäästi ja suorana. Ei siis "teuraana". Dixie siirtelee jalat jo hyvin tasan ilman oikeastaan mitään komentoa. Joskus kun ei, niin pieni paine riimunnarussa saa sen siirtämään jalat. Harjoitus on siis tuottanut tulosta tässä asiassa!

Taputus kiitokseksi

Aina kun Dixie tekee jonkun oikein, taputan ja kehun ääneen. Alemmassa kuvassa teemme taas spiniä ja jokainen saa tulkita Dixien ilmeen itse. Aika kärsivältä se näyttää :D Älkää nyt hämääntykö, mutta menimme myös yhtä puomia. Halteriin puomit ei kuulu, mutta ravailtiin sen yli lähinnä huvin vuoksi. Dixie ei aina viitsi nostaa jalkojaan, mutta nyt se tuli monta kertaa ilman kolinoitakin.

Korvat hörössä kohti valtavaa estettä

 

Yli 50 minuutin treenailun jälkeen kävelin loppukäynnit ja sitten käytiin vähän syöttelemässä ponille vihreää. Siellä vaan oli ötököitä niin paljon, ettei kauaa oltu. Syöttelyn jälkeen vietiin poni talliin ja äiti ahkerana kävi nyppimässä ponille vielä hiukan ruohoa.

 

Eilen äiti oli tunnilla ja tänään poni läpiratsastetaan. Itsellä on kevätjuhlat, niin ei pääse katsomaan. Huomenna kuitenkin on sitten oma vuoroni.

 

Nyt on myös sellainen kriisi menossa, että kesän kisat ja rippileirini osuvat tottakai yhteen. Kun vanhemmille tulee se joku rippikoulu tapaaminen, he todellakin saavat anoa mulle lauantain (ja mielellään sen sunnuntainkin!) vapaaksi. Haluan ehdottomasti päästä Dixien kanssa kisaamaan, koska nämä kisat taitaa olla meidän tämän vuoden ainoat. Ja näitä kisoja olen odottanut jo niin kauan, että pakko sinne on päästä! :D

 

 

Paaaaljon treenailua!

Keskiviikkona ja perjantaina olin tunneilla, mutta niistä en nyt enempiä kirjoittele, koska materiaalia ei ole. Kummatkin meni oikeastaan hyvin ja itse olin tyytyväinen. Keskiviikkona harjoiteltiin suoria linjoja ja korjattiin paljon Dixien punkemista oikealle. Ja se auttoi ihan reippaasti. Perjantaina taas treenattiin voltteja, missä piti vähän taivuttaa. Nekin sujuivat ihan mukavasti, vaikka poni olikin paljon laiskempi kuin keskiviikkona.

Tulkitsematon ilme. :D

Tänään oltiin yhdessä äidin kanssa tallilla ja laitettiin karsinassa heiniä nautiskeleva Dixie yhdessä kuntoon. Nyt äiti suihkutti siihen myös effolia, koska ötökät ovat olleet vähän ratsastuksessa kiusana. Ensin Dixie hätkähti, mutta lopulta ei sanonut oikeastaan mitään. Mahan alle suihkuttaessa nosteli vähän takajalkaa, mutta muuten käyttäytyi järkevästi.

Äiti ratsasti ensin ja sanoikin, että meni mukavasti ja poni ei tuntunut lainkaan niin laiskalta. Itse menin äitin jälkeen ja huomasin saman, että poni tuntui ihan liikkuvalta. Tein kahdeksikkoa, voltteja, suoria linjoja, kaikkea mitä vain keksin. Tarkoitus oli saada poni liikkumaan käyttämällä selkäänsä ja liikkumaan muodossa.

Hetken ratsastelun jälkeen Dixie alkoikin tuntua ihan mukavalta. Kahdeksikoilla se yrittää aina punkea sisäänpäin ja sitä se mielellään nytkin teki. Siinä tuli siis ehkä tämän päivän suurimmat vaikeudet mutta topakalla korjauksella sain sitäkin ehkä vähän paremmaksi.

Dixie menee hienosti mutta ne omat jalat! Argh!

Kuvista huomaa kamalan jalka-asentoni. Kantapää alhaalla? No ei, vaan pilvissä. Yritän joka kerta kun ratsastan kiinnittää siihen huomiota mutta aina kun siitä herpaannun niin käy noin. No, ehkä se istunta ajanmyötä korjaantuu. Nyt kuitenkin olen tyytyväinen tuohon, miten kivasti Dixie liikkui vaikka yksin joutuikin kentällä olemaan. Se liikkui hienosti eteen, oli pohkeiden välissä ja ehkä välillä käytti jopa takapäätään ravatessa.

 Loppukäyntien jälkeen vähän hassuteltiin ja tehtiin tuota seuraamisjuttua. Poni seurasi nytkin hyvin, peruutti kun kävelin sitä kohti ja muutenkin toimi ihan hyvin. Sen verran laiska se on, että se lönkyttää käyntiä perässä, jos itse juoksen. Ehkä joskus se vielä ravaakin perässä. :D

Vähän ajan päästä käytiin tallin kautta ottamassa varusteet pois, antamassa aamukaurat ja sitten vein Dixien pihalle. Annoin sen maistella myös vähän vihreää eikä sitä olisi saanut millään ruohon äärestä tarhaan. Tarhassa se ensitöikseen marssi juomaan ja sitten paalille of corse. Miten pieni poni voisi ilman ruokaa elää?

 

Nyt muuten videokamerani taas toimii, joten kuvien laatu taas vähän parani. Yritin jotain muokatakin paremmiksi, mutta kauheasti en nyt jaksanut panostaa. Mitäs piditte tästä postauksesta? 

Millainen Dixie on?

Tänään olin tunnilla, mutta kirjoitan siitä vasta seuraavaan postaukseen. Nimittäin nyt on luvassa monien toivoma superpostaus Dixiestä. Sen tallitavoista, luonteesta, ratsastettavuudelta, kaikesta mistä vain keksin. Toivottavasti jaksatte lukea ja muistakaahan kommentilla. :)

 

Dixie on ollut koko meillä olo aikansa neljän muun Quarter tamman kanssa samassa tarhassa. Sillä on siis oma pikku laumansa jossa se nykyään jo pääsee paalille ja ei enää harhaile aitoja pitkin. Aluksi loimitimme sitä paljon ulos, koska raukka paleli, mutta olikohan se jo maaliskuun alussa kun se ei ole loimia nähnytkään.

 

Haettaessa tarhasta se harvoin tulee vastaan, yleensä on joko paalilla tai sellaisen kasan päällä kuikuilemassa. Joskus kuitenkin se yllättää meidät tulemalla vastaan ja yleensä silloin ihan ravatenkin. Sen kanssa onnistuu hyvin myös portin avaus, sen ulkopuolelle otto ja kiinni laittaminen. Se pysyy nykyään täysin paikallaan ja odottaa niin kauan, kun käsketään.

 

Taluttaessa se tulee pitkällä narulla hyvin vierellä, ei paljoa rynni tai muutenkaan hosu. Toisinaan joskus voi sillä olla talliin kiire ja välillä vihreä kiinnostaa, mutta koskaan se ei varsinaisesti jyrää. Nimimerkillä tästäkin kokemusta, shettis nähdessään ruohotupsun on sitten menoa :D

 



Karsinakäytökseltään olisi ehkä välillä hieman parantamisen varaa. Harjatessa se seisoo kyllä hienosti paikallaan, joko kiinni tai vapaana. Kaviot nostaa helposti (takakavioita ei niinkään, koska sitä ei ole sille opetettu) mutta muuten kaikki perusjutut on hallussa. Lähinnä satulavyön kiristys saa irvistyksiä ja luimimista aikaan, toisinaan hampaat meinaa tulla liian likikin. Silloin komennan (toisin sanoen kailotan) ja jos ne hampaat tulee liian lähelle, läppään. Yleensä kun kerran tarpeeksi tiukasti sanoo, sen jälkeen kaikki on Dixielle ok. Ja tietenkin yritämme laittaa sen vyön mahdollisimman kiltisti ja rauhallisesti, koska entisenä tuntihevosena jotkut ovat varmaan vähän kovempi kouraisesti sitä vyötä kiristelleet.

Suitset se antaa myös tosi kivasti laittaa, laskee päänsä  ja suorastaan imaisee kuolaimet suuhunsa. Tässäkin oli aluksi (tammi/helmikuussa) sellaisia ongelmia, että poni perääntyi karsinan perälle. Mutta nyt sellaisia ei ole tapahtunut varmaan pariin kuukauteen.

Ratsastettavuudeltaan poni on melko lunkki ja rento. Parista hevosesta se ei varsinaisesti tykkää, eli kentällä saattaa niille luimia, mutta muuta tämä ei tee. Se yrittää aina vähän punkea oikealle ja tätäkin me itseasiassa tänään korjailtiin. Punkeminen näkyy esim. peruutuksissa, jolloin tämä alkaa siirtää peppua oikealle. Ja ihan suorissa linjoissakin, oikea on se suunta johon tämä olisi menossa.. Sitä siis yritämme aktiivisesti korjailla!

Ravi on Dixiellä tosi tasaista ja kivaa. Ihan ehdottomasti parhain ravi, missä olen ikinä istunut. Se vaan täytyy saada sellaiseksi eteenpäin meneväksi, eikä sellaiseksi töpötykseksi, paikallaan ravaukseksi. Täytyy myös olla tarkkana muodon kanssa, kun poni usein haluaisi mennä kaula pitkänä. Pitäisi saada siis pyöristettyä niskaa enemmän. Askel-lajeiltaan Dixie on ennemmin laiska kuin reipas, mutta kyllä sekin alkaa yleensä hetken ravattua terästäytymään. Varsinkin kun tekee vähän lisäyksiä, sen jälkeen normaali jogi voi olla hetken vähän hakusessa.

Kuten kuvasta näkyy, ollaan nyt lähiaikoina treenattu paljon oikea oppista peruuttamista. Dixie kun meinaa punkea oikealle, että peruttaminen pitää saada menemään suoraan. Niin ja sen on perutettava jalasta, ei kädestä, mutta se tuntuikin tänään ihan menevän niin.

Eniten kehitystä huomaa ehkä tuossa ravissa. Nykyään se ravaa hyvin eteen, muodossa, takajalkoja käyttäen ja vielä ratsastajaa kuunnellen. Toki tämäkin vaatii työtä, eli ei se heti alkukäyntien jälkeen tule. Mutta tammikuussa, kun vasta aloin ratsastaa Dixiellä, meidän ravi oli työn ja tuskan takana. Pohkeeni olivat liian puristavat ja herkkä tamma ennemmin heitti takapäätä niistä kun liikkui eteen. Minun oli siis opeteltava rennot, taputtavat jalat. Siitä oli apua, nyt ne tulevat kuin itsestään. Ja aluksi niin tahmea ja mato Dixie liikkuu nyt paljon hyväntuulisemmin ja mukavammin eteen. Eli ollaan mekin johonkin suuntaan edistytty! :)

 

Mitä vielä vois sanoa? Sen luonne on täyttä kultaa. Tähdellähän en (muistaakseni) ikinä, ainakaan paria kertaa enempää, mennyt ilman satulaa. Ja Dixien kanssa voin koska vaan ihan huoletta tehdä niin. Ilman satulaa ratsastelun lisäksi treenaan Dixien kanssa halteria (esittäjä esittää hevosta maastakäsin) ja teemme myös aina välillä maastakäsin treenailuja. Esimerkiksi kentällä Dixie seuraa minua ilman narua vaikka kääntyilisin ja kurvittelisin minne. Se selvästi rakastaa kun sen kanssa tekee mitä tahansa, maastokävelyitä ja syöttelyä ynnä muuta sellaista.

 

Uusiin asioihin se suhtautuu todella järkevästi, esimerkiksi ulkona letkulla pesu oli aluksi aika kamalaa, kun hevonen rinttasi ja tuntui muutenkin järkyttyneeltä. :D  Mutta jo toisella kerralla se seisoi nätisti paikallaan kuin joku konkari eikä välittänyt enää siitä.

 

 





Emme vielä ole mikään täydellinen pari tai täydellinen ratsukko, mutta treenaus into on kova ja meillä on hauskaa yhdessä. Luottamus on jo aika hyvä, mutta itseni pitäisi vaan vielä enemmän luottaa siihen itselle mukavuusalueelta pois olevissa paikoissa, esim. maastossa. Mutta täytyy vaan treenailla tätä maastoilua enemmän, koska se kuitenkin on ihan huippua. Dixie toimii sielläkin hyvin ja selvästi tykkää siitä. Ja varmasti se virkistää kentällä puurtamisen vastapainoksi.

Toisinsanoen, Dixie on ihana ponimus ja varmasti opettaa ja tulee opettamaan minulle paljon. Täytyy vaan olla se oikea hevonen ja meille se ei ollut Tähti. Se oli (ja on) Dixie. <3

Viikonlopusta

Tosiaan blogi eli viikon hiljaiseloa lähinnä kiireiden ja laiskuuden takia. Mutta nyt täällä taas, toivottavasti tauosta virkistyneempänä ja ahkerampana kirjoittajana. :)

Töihin jippii!

Kuva alkuviikosta. Tänään oli kymmenen kertaa hikisempi.

Perjantaina olin tunnilla ja oli tosi mukava ilma, 25 astetta. Onneksi edes hiukan tuuli. Poni oli ihan mukavan reipas, mutta istuntani oli ihan vino, jalat kaikkea muuta kuin suorina alaspäin ja mitäs vielä. Sain kuitenkin hyvää opetusta taas peruutuksesta, mitä kaikkea siinä voisin parantaa. Kehittävä tunti kaikenkaikkiaan, vaikka oma ratsastus jäi harmittamaan. Kuitenkin näistä oppii.

Lauantaina oli minulla hevosteluvapaa, mutta tänään olimme yhdessä äidin kanssa tallilla. Olin lupautunut siivoamaan yhden tallilaisen karsinan ja äiti siivosi Dixien ja haki ponin sisälle. Laitettiin se yhdessä sitten kuntoon ja matka kohti kenttää.

Äiti ratsasti ensin, käveli alkukäynnit ja ravaili. Minä menin sen jälkeen ja aloin ravailemaan kahdeksikkoja, ympyröitä, kaikkea tuollaista. Kiinnitin huomiota, että jalat on pitkänä alaspäin, koska paha tapani on koukistaa niitä. Mistäköhän sekin tapa on tullut, mutta aion kuitenkin kouluttautua siitä irti. Dixie tuntui ihan kivalta, kääntyi melko vaivattomasti ja ravasikin hyvin.

Tämän jälkeen mentiin maastoon erään toisen ratsastajan kanssa. Lähinnä käyntimaasto, ihan kivaa oli vaikka itse pitäisi vielä vaan rentoutua enemmän. Sekin ehkä parantuu, kun luottamus lujittuu. Mutta kiva ratsastus oli tänäänkin, poni oli ihan hiessä ja pestiin se sitten ulkona. Sen jälkeen se sai nauttia hetken vihreää ennen kuin joutui karsinaansa.

Nyt ei mitään laadukkaita tai ratsastuskuvia, pahoittelut. Täytyy saada potkaistua iskä hakemaan mulle tohon videokameraan uuden akun. :D

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Nimittäin fiilis, Dixie, ilmat ja kaikki. Se on nyt koko viikonlopun toiminut tosi kivasti. Perjantaina olin sen kanssa Halter tunnilla taas harjoittelemassa kesän kisoja varten ja Dixie toimi jo silloin tosi hyvin. Spinit paranivat ihan huomattavasti, poni järjestelee jalkansa itse pysähdyksissä tasan ja ravi käynti siirtymät tuli teräviksi. Toivotaan että kisoissakin sitten sujuisi edes vähän tuohon tapaan!

Lauantaina olin myös ratsastamassa sen kentällä satulan kanssa. Pujottelimme tötteröitä ja taivuttelin sitä ravissa niiden ympäri. Lopuksi se alkoikin kulkea tosi kevyenä ja tehtiin myös ravilisäyksiä, mitkä sujui mukavasti. Poni ei ollut lainkaan niin laiska ja tahmea, kun olin ennalta arvellut. Lisäyksien jälkeen ravin tasaaminen taas normaaliksi oli välillä vaikeaa ja se on meille ihan uutta. Onko meidän laiskamadosta tullut sittenkin reippaampi? <3

 

Tänään mentiin tallille tosi ajoissa, olimme joskus yhdeksän aikaa siellä. Aikaiset heräämiset ei ole kovin kivoja viikonloppuna mutta jotenkin selvisin elossa. :D Poni oli vielä karsinassaan syömässä heiniään, joten annoin sen syödä samalla, kun varustin.

 

Menimme kentälle ja säädin jalustimet niin kun kuvasta näkyy. Äiti oli lupautunut hovikuvaajakseni. Aloitin alkukäynneillä ja sen jälkeen aloin taas taivuttelemaan Dixie ravissa ja käynnissä. Se tuntui ihan eteenpäin liikkuvalta, mistä olin helpottunut.

 

 

Poni tuntui tosi kivalta, vaikka käännöksissä se ensin jäikin nojaamaan ohjalle. Yritin ilmavasti ja nostavasti saada se kantamaan itse oma päänsä. Tänään sain sen ravaamaan myös ihan tahdikasta ravia ja siirtymisetkin onnistuivat ihan kivasti, vaikka pari kertaa peruuteltiinkin.

 

 

Kun Dixie meni omasta mielestäni hyvin, päätin tulla alas ja napata satulan pois. Sitten jatkoimme samaa taivuttelu, siirtymis sekalaista treeniämme ilman sitä. Aluksi piti vähän keskittyä tasapainoon, koska nyt Dixie ravasi oikeasti eteen. Aika hyvin kuitenkin siellä pysyi, koska tällä on tasaiset askeleet.

 

Tää asento on kyllä jotain :D

Dixiekin tuntui tykkäävän ja ainakin ratsastajalla oli kivaa. Lopetin hyvään pujotteluun ja sitten kävelin pitkin ohjin loppukäynnit. Ratsastin myös pitkästä aikaa kentältä ihan tallin ovelle ja Dixie ei sanonut siitä mitään, joten tyytyväinen olen. :)

 

Rakkain muru <3

 

Tallissa otin suitset pois ja annettiin ponille aamukaurat. Kun se sai ne syötyä, menin syöttelemään ulos sille vihreää ja vähän kentälle käppäilemään sillä aikaa kun äiti siivosi karsinaa. Dixie oli tosi ihana kentälläkin, seurasi ja oli muutenkin koko ajan halittelemassa. Kun oltiin hetki kentällä pyöritty, vein sen tarhailemaan.

 

Noniin, vihdoin kuvia! Ja pian uusi bannerikin tulossa, jo tilattu. Mitäs tykkäsitte tästä postauksesta? Nyt saa sanoa mielipiteitä (:











Huippu tunti!

Meinaan keskiviikkona. Oli aurinkoista ja 22 astetta, ihan super ilma ratsastaa. Siivosin ensin karsinan, toin varusteet ja menin sitten hakemaan ponin. Laitumelta olisi tullut pari muukin innokas mukaan, joten olikin vähän taiteilemista saada Dixie pois ja muut jäisivät sinne.

 

Laitoin sen karsinassa pikku hiljaa kuntoon. Se käyttäytyi nyt tosi hyvin, eikä edes luiminut kertaakaan. Kaviotkin antoi pelkästä sanallisesta käskystä. Kun olin saanut sille satulan, harjasin yhden tuntihevosen ja nopeasti satuloin senkin, kun ratsastaja oli vähän myöhässä.

 

Kun kaikki olivat valmiita, mentiin kentälle. Siellä oli niin lämmintä, että oli pakko riisua huppari pois ja ratsastaa topilla. Mentiin normaalisti alkukäynnit pitkin ohjin ja poni tuntui kävelevän ihan reippaasti. Paarmoja ja muita itikoita tuntui kuitenkin olevan sen verran, että Dixien häntä kävi tiuhaan.

 

Tunnista en saanut kuvia, joten joudutte tyytymään näihin :s

 

Alkukäyntien jälkeen aloimme tehdä siirtymisiä. Opettaja laittoi lyhyelle sivulle neljä ja pitkälle sivulle varmaan joku kuusi tötteröä niin, että tötteröt muodostivat L-kirjaimen. Yhden tötterön kohdalla piti siirtyä raviin ja jo heti toisen kohdalla käyntiin. Jos hevonen ei siirtynyt heti käyntiin, peruutettiin ja paljon.

 

Dixie ravasi ensin tahdittomasti ja siirtymiset olivat kaikkea muuta kuin teräviä. Jouduin peruuttamaan paljon ja tähänkin sain oppia, että pitää peruttaa niin, että hevonen peruttaa jalasta, ei kädestä. Tätä samaa tehtävää tehtiin koko tunti ja pikku hiljaa ravi alkoi parantua ja siirtymiset terävöityä. Ja peruutuksissa Dixie alkoi liikkua reippaammin ja kevyemmin taakse pienestäkin kehotuksesta.

 

Itse pidin tunnista, oli hyvä taas kerrata ihan näitä perusjuttuja. Ilma oli myös ihan täydellinen, niin kuin itse Dixiekin. :)

 

Tunnin jälkeen poni oli niin hiessä, että pestiin se ulkona. Vesi tuntui olevan aika pelottavaa ja se yritti väistellä, mutta lopuksi se ihan nätisti oli. Tänään taas menen uudelle tunnille ja siitä sitten illemmalla lisää.

 

 

Laiska otus.

Anteeksi tauko, lähinnä odottelin että voisin kirjoittaa teille kuvien kanssa. Mutta argh, niitä ei nyt vieläkään ole. :D Huomenna niitä kuitenkin on luvassa, eli lukekaa tämä jos jaksatte ja jos ette jaksa, niin skipatkaa.

Kenttä on taas vihdoin kunnossa, joten eilen eli perjantaina oltiin siellä tunnilla. Aloimme tehdä ykkös ja kakkospivotteja, siitä sidepassia ja siitä siirtyminen raviin "palkinnoksi". Aluksi jo pelkät pivotit tuottivat hankaluuksia. Poni ei liikkunut pohkeesta ja oli muutenkin vähän veltto ja vaati paljon herättelyä. Aika nopeasti kuitenkin pivotit parani, mutta sidepassit (vähän kuin pohkeenväistö, mutta menee vaan enemmän sivulle) eivät onnistuneet kuin pari kertaa. Ravi oli kuitenkin ihan hyvää ja eteenpäin pyrkivää.

Tänään otettu, kännykkälaatu.

Tänään olimme yhdessä äidin kanssa. Siivottiin ensin karsina ja haettiin poni sisälle. Se oli todella ärsyttävä tapaus satuloidessa, näytti hampaitaan ja luimi. Johtuu varmaan siitä, että oli nyt sidottuna kalteriin kun ennen varustaessa oli saanut syödä vapaana heinää.

Kentällä äiti meni alkukäynnit ja teki vähän jotain muutakin. Hänen jälkeensä aloin ravailemaan ympyröitä ja Dixie oli ehkä tahmeampi kuin koskaan. Ei ollut kaunista ja sulavaa ratsastusta tänään, mutta tällaista se on.. Huomenna paremmin. Lopetettiin sitten kuitenkin hyvään ravikahdeksikkoon ja kävelin loppukäynnit pisin ohjin. Huomasin myös, että ötököitä oli aika paljon, eli ehkä sekin saattoi vaikuttaa Dixien työmotivaatioon. Tai sitten vain paha päivä, mistäs sen tietää.

Päivän kuitenkin piristi se, kun laskeuduin alas satulasta ja poni painoi pään syliin. <3 Ihana eläin! Muutenkin se on niin lutuinen kentällä. Alkuviikosta jonakin päivänä sidoin ohjat nuppiin ja poni seurasi takana ympäri kenttää, kaikki käännökset, pysähdykset yms.

Huomenna uudelleen ratsastamaan ja äiti saa luvan kuvatakin. Eli silloin siis enemmän materiaalia tulossa.