Semmonen poni! [video]

Laitettiin tänään yhdessä Dixie äidin kanssa kuntoon ja suunnistettiin sitten kentälle päin. Kentällä oli pari liukasta kohtaa mitä piti varoa, mutta muuten se oli kuitenkin ihan hyvässä kunnossa. Äiti nousi ensin tamman selkään ja käveli varmaan jonkun vartin verran. Hyvät alkukäynnit siis. ;)

Äitin kävelyiden jälkeen menin itse selkään ja tein käynnissä kaulaohjaharjoituksia. Dixie aluksi matoili ja kokeili, onko pakko, mutta pikkuhiljaa useiden toistojen jälkeen alkoi kääntyä normaaliin tyyliinsä. Kun sujui mielestäni hyvin käynnissä, siirryin raviin.

Dixie tuntui koko ravailun ajan ihan mukavalta. Välillä se oli jopa eteenpäinpyrkivä ja liikkui omin jaloin. Joissain kohdissa se välillä yritti sammahtaa käyntiinkin, mutta pidin topakan linjan yllä ja ravasimme siis juuri niin kauan, kun halusin.

Ravissa Dixie kääntyi todella hyvin ja hetken ravailumme jälkeen äiti totesikin, että nyt se alkaa jo vähän astua takajalkoja alleen. Suorilla yritin saada sitä vähän pyöreämmäksi kaulasta ja välillä pyysin siltä lisättyä ravia. Pari kertaa se lisäsi ihan taakse nojaamalla ja pienellä naksutuksella. :)

Äiti otti videotakin, harmi ettei parhaimmat käännökset tulleet siihen. Mutta kuitenkin video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä teille materiaalia!



Ja tosiaan, ennen kuin joku ehtii huomauttaa, videolla jalkateräni on päin persettä. Kantapää on liian ylhäällä, en todellakaan tiedä miksi. :D Tätä täytyy alkaa ehdottomasti korjailemaan. Mutta kuitenkin olen tyytyväinen tähän ratsastuskertaan, Dixie toimi ajoittain todella hienosti ja hikosikin. On se vaan paras!

Haasteita satelee

Päätin vihdoin ja viimein toteuttaa haasteita. Minut haastoi Eveliina :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
- Kerro 11 faktaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
11 Faktaa

1. Suoritan tällähetkellä mopokurssia.
2. Tämän hetken tavoitteeni hiusten suhteen on saada niistä täysin blondit.
3. Parhaimpia ystäviäni ovat Aino & Emma.
4. Aloitin ratsastuksen kahdeksanvuotiaana.
5. Hoidin/liikutin kaksi vuotta erästä shettistammaa.
6. Rakastan ratsastaa ilman satulaa
7. Kännykkäni on lumia 900
8. Inhoan hämähäkkejä, aivan erityisesti lukkeja
9. Lempivärini on vaaleansininen
10. En voisi mennä kauppaan ilman meikkiä
11. Meillä on kotona kaksi kissaa ja yksi koira

Eveliinan kysymykset

1. Millainen olisi sinun unelmiesi hevonen?
Varmaan quarter/paint rotuinen, länkkään koulutettu hevonen. Sellainen rento kaveri, jonka kanssa voisi tehdä mitä vaan. Maastoilla, mennä ilman satulaa, joskus ehkä hypätä jotain ihan pikkuisia. Luonteen pitäisi olla täyttä kultaa. Itseasiassa luulen, että omistan jo sen unelmien hevoseni (:

2. Jos saisit 10 000  euroa, mihin käyttäisit sen?
Hmm, tämä on vaikea! Luultavasti ostaisin jonkun halvan mopoauton niin, että rahaa jäisi suorittaa mopoautokurssin.

3. Mikä on lempimerkkisi hevosten varusteissa ja omissa varusteissasi/vaatteissasi?
Lempimerkki on ehkä joku HV polo tai kingsland tottakai, mutta itselläni ei ole niihin rahaa. Omat vaatteeni yleensä ostan vero modasta, cubuksesta, seppälästä, gina tricosta ja onlystä.

4. Lempirotusi?
Varmaan Quarter.

5. Korkein esteluokka jonka olet kisoissa hypännyt.
Huima puomiluokka Farrulla. :D Ei saa nauraa!

6. Vaativin koululuokka jonka olet kisoissa mennyt.
HeC taitaa olla.

7. Oletko koskaan joutunut hevos/muuhun onnettomuuteen tai tippunut pahasti?
En ole mihinkään vakavempaan. Tietysti aina jotain pieniä hevosten kanssa sattuu, mutta putoamisistanikin pahin on ollut sellainen, että pari päivää vaikeampi liikkua ja thats it. Ei pahempia *koputtaa puuta*

8. Haluaisitko oman hevosen? Jos on jo, miten sait sen?
Ratsastuksenopettajan kautta tuli.

9. Mitä mieltä olet lämppäriravureista ja ravureista yleensäkin?
Mitä pitäisi olla? Hevosia siinä missä muutkin. Ravit ovat mielestäni ihan yhtä hyväksyttäviä kuin ratsastuskin, eikä ravurit ole ratsuja huonompia tai päinvastoin. :)

10. Haluaisitko/oletko ajanut raveissa kilpaa?
En ole ajanut. Ajaminen on kuitenkin todella kivaa, mutta enpä kyllä välttämättä silti haluisi ajaa raveissa.

11. Miten tärkeitä hevoset ovat sinulle?
Tärkeitä. Elämäntapa (:

Uudet kysymykset:

1. Sinulle maailman tärkein hevonen?
2. Oletko poni vai hevosratsastaja?
3. Parhaat muistot hevosten kanssa?
4. Entä huonot?
5. Kivoin hevosrotu?
6. Entä ei-niin-kiva?
7. Ratsastuslaji, jota haluaisit kokeilla? Miksi?
8. Käytätkö turvaliiviä?
9. Ratsastatko aina kypärä päässä?
10. Menetkö usein ilman satulaa?
11. Teetkö asioita maastakäsin?

Haasteen saa tehdä kaikki ketkä haluavat! :)

Itsenäistä treenailua

 

Ennen kymmentä lähdettiin äidin kanssa tallille ja Dixie odottelikin korvat hörössä karsinassaan. Nakattiin sille pieni heinäkasa siksi aikaa syötäväksi, kun harjasin ja varustin sen. Tämä päivä oli nimittäin pyhitetty ratsastuksen osalta vain ja ainoastaan minulle ja äiti saisi ratsastaa vasta huomenna. :D

 

Pikkulaama <3

 

Kävelin kentällä hetken maastakäsin sinne tänne ja sitten kiristin vyön ja kapusin selkään. Oltiin ainoat kentällä, mutta Dixie on silti tähän astikin toiminut myös niinkin hyvin. Aloitin käynnissä tekemällä käännöksiä ohjat ristissä kaulalla. Ensin Dixie laamaili hetken, yritti kääntyä niin laiskasti kuin mahdollista ja muutenkin sitä piti vähän herätellä. Toistin tätä käynnissä ensin niin kauan, että Dixie alkoi oikeasti tehdä sitä yhtä hyvin, kuin eilen tunnilla ja sitten siirryin ottamaan ohjat kumpaankin käteen ja tekemään kaulaohjalla kääntämistä.

Siinä Dixie toimikin heti todella nätisti, kääntyi välillä jo ihan itsekseen. Toki usein piti muistuttaa ja joskus jopa ihan kunnolla korjatakin, mutta niitä hyviä käännöksiä tuli ehkä jopa eilistä enemmän. Siirryin sitten raviin käyttäen koko kenttää hyväksi, koska tilaa oli todella ruhtinaallisesti sillä muita ei ollut. Tein paljon käännöksiä eri suuntiin ja Dixie tuntui todella kevyeltä ja kääntyi välillä niin hienosti, että!

Käännöksien välissä yritin aina koota Dixieä parhaani mukaan. Kääntymisiä tein tiheään ja välillä otettiin hetkeksi pienet välikäynnit, ennen kuin jatkettiin taas ravausta. Dixie ei yrittänyt yhtään sammua ja ajottain jopa pieni laiskamatomme tuntui ihan eteenpäinpyrkiväiseltä. Selkään se tuntui myös tosi kivalta!

Kun oltiin ravata tahkottu vaikka kuinka kauan ja sain Dixieltä yhden hyvän käännöksen, siirryin käyntiin ja hyppäsin alas selästä. Äiti nappasi satulan ja meni kiikuttamaan sen talliin, kun ítse hyppäsin tynnyrin päältä Dixien selkään. Onneksi se on sen kokoinen, että se on mahdollista. Tällä välin kentälle tuli kaksi ratsukkoa lisääkin.

Ravailin hetken vielä ilman satulaa, mutta sitten siirryin pitkin ohjin käyntiin. Dixie pärskyi ja venytteli kaulaansa, vaikutti kaikinpuolin tyytyväiseltä. Ja niin oli selässä istuva ratsastajakin! Tämä viikko on meidän osalta sujunut nyt niin ihmeen hyvin, että vähän pelottaa, onko seuraavan viikon ratsastukset sitten ihan jotain katastrofeja..Hope not!

Rakas murmeli <3

 

Tänään tuli siis ratsastettua puolitoistatuntia, eli poni sai hyvän liikunnan. Hoidettiin se tallissa ja vietiin sitten tarhaan, missä heti eräs toinen tamma antoi sille kyytiä :--D Huomenna pidänkin heppailuvapaan ja äiti liikuttaa ponskin. Mutta kertokaas mielipiteitä tästä postauksesta! :)

Kaulaohjalla kääntymistä

Torstaina en ehtinyt tunnille kiitos mopokoulun, mutta menin kuitenkin itsenäisesti ratsastamaan Dixiellä muiden tuntilaisten sekaan. Menin jälleen ilman satulaa ja tein pisin ohjin kääntämisharjoituksia ravissa ja käynnissä. Pääosin meni todella kivasti ja poni alkoi jo ihan seurata ohjaa.

Täytyy myös mainita, että olen myös tosi tyytyväinen tasapainoni kehitykseen! Ekaa kertaa maneesissa kun joskus menin Dixiellä ilman satulaa valuin koko ajan kyljeltä kyljelle ja ravissa pompin kun perunasäkki (mitä syvästi ihmettelen, koska Dixiellä on maailman tasaisin ravi.) Mutta enää ei noita ongelmia näytä olevan. Tasapainoni pysyi koko ajan, vaikka käänneltiin jyrkästi ravissakin. Ravikin on helppoa istua ja muutenkin ilman satulaa meno on pop ;)

Tänään ehdin sitten jo viimein tunnillekin. Ensin tein tehostettuja kääntämisharjoituksia, eli otin lyhyemmät ohjat ja pyysin enemmän. Dixie kääntyi harpaten ihan kunnolla ja tehtiin tätä  sitten hetki opettajan silmän alla. Ymmärsin idean aika nopeasti, eli pitää vain pyytää niin kauan, että se harppaus tulee - mutta kun se tulee, on paineen lakattava ihan heti.

Kun tämä kääntyminen meni ilmeisesti riittävän hyvin, aloitettiin harjoitella kaulaohjalla kääntämistä. Eli uusille lukijoille ja vanhoillekin kertauksena, Dixiellä on nivelet -> eli sitä ratsastetaan kaksin käsin. Tarkoitus olisi kuitenkin päästä kankikuolaimiin, joilla ratsastetaankin yhdellä kädellä. Siispä harjoittelemme kaulaohjaa, eli kun ohja koskettaa kaulaa, hevosen tulisi kääntyä.

Kahdella kädellä tämä harjoitus tehdään niin, että liikkeessä jos halutaan hevosen kääntyvän vasemmalle, kosketaan kevyesti oikealla ohjalla hevosen kaulaa. Jos hevonen ei käänny/kääntyy liian hitaasti, autetaan kummallakin kädellä reilusti sivulle päin ja tietenkin jos kylki punkee, jalallakin.

Tämä harjoitus sai leukani loksahtamaan polviin asti. Aina välillä tuli pieniä hetkiä, kun ohja kosketti Dixien kaulaa ja tämä kääntyi salamana juuri niin kuin pitikin. Usein jouduin kuitenkin korjailemaan, mutta monta hyvää käännöstä tuli myös. Kyllä me siitä joskus yhden käden hevonen saadaan! :D

Sain luvan tehdä tätä ravissakin ja homma vaikeutui entisestään. Käännöksissä Dixie aluksi meinasi sammua, mutta oikeastaan lopetti sen heti, kun kunnolla kerran muistutin, että nyt tehdäänkin töitä. Taas tuli superhyviä käännöksiä, mutta korjattavaakin löytyi. Käännösten välillä minun piti myös ratsastaa hevosta kuuntelemaan, vähän liikuttaa kuolainta sen suussa ja puristaa jalalla. Jotkut pätkät menivät kyllä niiiin kivasti, kun hevonen ravasi hyvää ravia kuunnellen ja kääntyi pelkästä ohjan kosketuksesta. Ja se myös ravasi, eikä yrittänyt enää itsekseen sammuakaan. On se vaan paras <3

Anteeksi kuvien puute. Huomenna menen äitin kanssa aamusti ratsastamaan, joten silloin tulee kamera messiin. Kysykää ihmeessä, jos selitin jonkun asian liian epäselvästi. Ja muutenkin kommentti olisi toivottua. (:

Kuvapostaus ratsasteluista

Mentiin taas äitin kanssa yhdessä aamulla tallille ja Dixie olikin vielä sisällä. Koitettiin sille eilen ostettua riimua, joka näkyy kuvassa. Sopivankokoinen ja minusta ihan hyvännäköinenkin se sille on. Mitä mieltä te olette? :)

 

Annoin Dixien syödä vapaana heiniään sillä aikaa kun harjailin ja varustin sitä. Äiti oli tällä välin hakemassa maneesista tötteröitä kentälle, koska aikeinamme oli kääntämistreeni. Tänään Dixie ei tainnut kertaakaan sanoa mitään vyönkiristyksestä ja muutenkin käyttäytyi nätisti. Laitettiin suitset päähän ja sitten kentälle töihin.

 

Äiti meni ensin selkään ja alkoi kävellä alkukäyntejä. Olimme yksin kentällä ilman toista heppakaveria, mutta silti Dixie oli täysin rento. Äiti alkoi hetken kuluttua käännellä, vaihdella suuntaa ja ravailla. Muuten meni heillä ihan jees, mutta Dixie ei ravannut kunnolla.

Ohjat onneksi samanmittaiset ;)

 

 

Hetken kuluttua kun äiti sai ratsastettua, menin itse selkään. Aloin ravata heti ja ensin Dixie tuntuikin tosi ärsyttävältä. Punki pohkeenläpi ja yritti vain mennä sinne mihin itse haluaa. Hermostuin ja aloin ratsastaa, tein pieniä käännöksiä ravissa, kahdeksikkoa yms. Dixie tajusi joutuneensa oikeasti töihin ja alkoi ravata oikeasti eteenpäin.

 

 

Pian Dixie lopetti sammumisyrityksetkin ja ravasi oikeasti niin kauan, kunnes pyysin sen käyntiin. Se kääntyi pieniä teitä ravissa ihan sikahyvin ja tuntui muutenkin ihan mahtavalta. Tämä oli varmasti elämäni onnistunein ratsastus sillä tähän mennessä! Jes! :)

 



Äiti lähti viemään satulaa talliin ja itse hyppäsin tynnyrin päältä tuon selkään. Onneksi se ei ole korkeampi kuin 150cm, koska muuten olisikin ollut hankalempaa. Menin loppukäyntejä ympäri kenttää pisin ohjin ja poni pärskähteli ja venytteli kaulaansa muutenkin tyytyväisen oloisena. Ilma oli ihan täydellinen ja Dixie ihanin koskaan. Ei voi olla kuin tyytyväinen!

 

Huippuotus <3

 

Ratsastelua ja uusi riimu

Perjantaina tunti oli taas kentällä. Tein Dixien kanssa samaa tehtävää kuin viimeksikin, kääntymistä niin, että se alkaisi seurata ohjaa. Ja aika hyvinhän ne sujuivat, se kääntyi jopa vaikeampaankin suuntaan, eli oikealle tosi hyvin. Nyt pidin myös jalat hyvin kyljissä, mutta katse pitäisi kokoajan edessä. Jännä juttu, että ihan huomaamattakin tulee välillä katsottua kaulaa.

Tehtiin tätä myös ravissa ja hyviä käännöksiäkin tuli, mutta jotkut olivat kyllä sellaisia velttouden huippuja, että :D Kovin energisellä päällä se ei siis ollut ja ravata puksutti vähän niin ja näin, ei kantanut itseään yhtään takaa. Mutta tätä asiaa treenataan sitten joskus, nyt tärkeintä oli saada hyviä käännöksiä ravissa niin, että vauhti myös pysyy yllä.

Tänään olin myös äitini kanssa tallilla pitkästä aikaa yhdessä. Haimme Dixien tarhasta ja alettiin sitten harjailla sitä niin, että tamma sai samalla syödä. Sitten vippasin satulan selkään ja suitset päähän ja eikun kentälle auringon alle mars.

Äiti ratsasti ensin, teki käännöksiä, siirtymisiä jne. Laiskalla päällä oli poni tänäänkin. Kun äiti oli ratsastanut, sainkin idean, että otetaan satula pois ja menen ilman. Äiti sitten punttasi selkään ja sidottiin ohjat niin, että jos sattuisin mätkähtämään alas, ne ei sitten jäisi hevosen jalkoihin.

Kävelin ensin ja huomasinkin, että hyvin siellä pysyi. Tottakai pyöreän ja leveäselkäisen hevosen selässä on helpompi pysyä kun tuollaisen kapean, mutta silti en huomannut liukuvani mihinkään.
Kääntelin hetken käynnissä ja sitten oli pakko kokeilla raviakin. Ravasin ympäri kenttää Dixiellä löysin ohjin tehden käännöksiä ja vaikka tätä saikin tuon tuosta komentaa pitämään ravia yllä, oli ihan mahtava ratsastus! Taisi ponikin tykätä, koska kaikesta laiskuudestaan huolimatta vaikutti ihan pirteältä :)

Nyt vasta muistan, kuinka ihanaa ilman satulaa meno oikeasti on. Tätä me tullaan tekemään jatkossakin!

Hienoin poni <3
 

Ratsastin myös loppukäynnit ja sitten kävelin selästä käsin kentältä tallin eteen. Tätäkään ei olla ennen tehty, mutta nyt varmasti tullaan enemmän tekemään. Tallissa napattiin suitset pois, heitettiin loimi niskaan ja sitten poni pääsi jatkamaan tarhailuaan kamujensa kanssa. Ravilla se kaahasi paalille päin.

Päivemmällä käytiin äitin kanssa agrissa ostamassa uutta riimua, koska vanhoissa postauksissa kerroinkin, että vanha on hankannut Dixien karvoja.  Nyt löydettiin musta riimu, jossa on kivoina yksityiskohtina hevosia. Riimussa on myös reilut karvapehmusteet. Täytyy huomenna testailla, kooksi otin cobin. Dixiellä on kuitenkin niin pieni pää, että saa varmaan säätää riimun pienimpiin reikiin ja toivoa, ettei se olisi sitten sille liian iso.

Mitäs tykkäätte?

 

Ratsastusta ihanassa ilmassa

Menin jo ajoissa tallille ja aloitin karsinan siivouksella, mikä oli tälläkertaa ihmeen siisti. Sen jälkeen hain varusteita karsinan viereen ja avustin yhtä tyttöä tarhoilla päin avaamalla sille porttia. Dixie sen sijaan leikki tarhassaan villihevosta ja paineli siellä yhden muun hevosen kanssa :D Kuitenkin tuli todella kiltisti mukaan.

Kun olin laittanut ponin kuntoon, lähdimme kentälle päin. En ollut ikinä ratsastanut Dixiellä siellä ennen, joten kävelin sitten maastakäsin kierroksen kentän ympäri ennen selkään nousua. Hevonen oli kuitenkin rento ja leppoisa, joten nousin oikeastaan heti kyytiin.

Aloitin tekemään tehtävää, jota tein jo perjantainakin. Eli ohjat ristiin kaulalle ja mahd. pitkiksi tietenkin. Toinen käsi pitää kummastakin ohjasta kiinni ja pitää kättään kevyesti nupin edessä. Kun käännetään hevosta, nostetaan vapaalla kädellä toisesta ohjasta ilmavasti niin kauan, että etuosa kääntyy.

Tunnilla oli lisäkseni vain yksi ratsukko, joten tilaa oli todella paljon ja muutenkin sain neuvoja hyvin. Dixie kääntyy näin oikealle puolelle vähän huonommin, joten sitä piti harjoitella vähän enemmän. Vasen alkoi mennä jo tosi pehmeästi ja hyvin ja oikealtakin tuli tosi hyviä käännöksiä aina silloin tällöin. Tätä treenatessa myös hoin itselleni, että jalat kiinni kylkiin, jalat kiinni kylkiin, mutta nyt ne tuntuivat jo ihan pysyvän kyljissä ilman sen enempää muistuttelemista.

Mentiin käännöksiä koko tunti auringon alla lumessa ja oli todella kivaa ja hyödyllistä! Opettaja sanoi minulle ja toiselle ratsastajalle tunnin jälkeen, että ratsastettiin pirun hyvin, joten kai me sitten oikeasti osattiin jotain :D Toivottavasti mennään perjantainakin kentällä ja silloin jo ravitreeniä. :)

Dixie sai hyvästä työstä leivän karsinassaan, mutta ei kyllä suostunut syömään sitä, vaikka yleensä onkin ne syönyt. Ihme poni, mutta on se vaan paras <3

Perjantaina menen taas tunnille, eli silloin taas postausta toivottavasti ajankohtaisten kuvien kanssa. Täytyy myös kysyä tänään joltain koulun jälkeen, heittäiskö ne mut agriin ostamaan Dixielle uuden riimun, koska vanha hankaa siltä turvasta karvat (ja on muutenkin käsittämättömän ruma!) :D

Vanha kuva mut <3

hienoin D

Perjantain tunnilla opettaja ratsasti Dixien ensin ja näytti selästä käsin mulle ja äidille, mitä pitäisi tehdä. Keskiviikkona kun en vain ymmärtänyt kautta osannut tehdä uutta kääntämistä. Siinä siis ohjat pitää olla mahd. pitkänä ja vaan toisessa kädessä. Ja käännetään nostamalla suoralla kädellä vapaasta kädestä toista ohjaa ylös ja päästetään se heti alas, kun hevonen kääntyy. Kyllä, näin yksinkertaiselta kuulostava asia ja silti niin vaikea. :D Vaikeinta minulle oli nimittäin keskiviikkona pitää riippuvia ohjia ja vielä yhdessä kädessä. Kokoajan oli vähän turvaton olo.

Kun opettaja oli ratsastanut, menin itse selkään ja aloin harjoitella tuota kääntämistä + samalla mukaan tuli istuntaharjoitusta. Äiti meinaan maneesin ovelta aina huusi, jos jalkani ei ollut oikeassa kohdassa ja sekin oli tosi hyödyllistä. Täytyy muistaa pitää ne jalat aina hevosen kyljissä.

Mutta siis, nyt kun rautalangasta väännettiin, kääntämiset onnistui tosi hyvin. Ja mikä tärkeintä, olin rentona Dixien selässä pyykkinaruohjalla ohjat toisessa kädessä. Välillä kääntävä käteni tosin ei ollut ihan suora, mutta kun se korjattiin, niin tuli tosi hyviä käännöksiä. Hevonen oli myös rento ja tuntui selkään tosi mukavalta. Mahtifiilis, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen! Hieno Dixie <3

Tosi avartava tunti, tätä täytyy treenata jatkossakin. Tämän uuden kääntämistyylin tavoitteenahan on alkaa harjoittaa hevosta kaulaohjaan, jota Dixie ei siis vielä osaa.

Lauantaina oltiin heti aamusti tallilla. Dixie oli vielä sisällä, mutta jo valmiiksi loimitettu tarhailua varten. Sille oli laitettu fleece alle, koska pakkasta oli reippaasti yli 15 astetta. Me päätettiin mennä kentälle hetkeksi maastakäsittelemään, koska oli kuitenkin niin aurinkoinen ja nätti ilma (vaikkakin todella kylmä!)

Söpöliini <3

Kentällä ensin äiti tarpoi sen kanssa pari kierrosta ja Dixie tuntui itseasiassa tosi pirteältä. Itse tein sen kanssa kaikkia käännöksiä siellä täällä, pysähdyksiä ja peruutuksia ja vähän juostiinkin. Dixie käyttäytyi kokoajan todella hyvin ja sitten päätin kokeilla, seuraako se niin löysällä narulla kuin vaan pystyy. Seurasihan se ja kun levitin edellä käteni ja sanoin wow, tämä pysähtyikin. Ja vain pienellä narun heilautuksella peruutti.

Olin ihan hämmentynyt kun hevonen toimi noin hienosti. Siispä neuvokkaana ihmisenä sidoin riimunnarun löysälle sen kaulaan kiinni ja aloin kävellä. Ja mitäs ihmettä, Dixie seurasi korvat hörössä perässä. Kaartelin, menin ihan siksakkia ja poni seurasi kiltisti perässä. Se kääntyi tismalleen sinne mihin minäkin. Kokeilin myös juosta, mutta Dixie vain vähän reipasti käyntiä ja venyytti kaulaansa. Selvästi kuitenkin yritti tulla mukana, mutta ei jaksanut juosta :D

Tuo seuraamisjuttu oli kyllä ihan huippu, jäi todella hyvät fiilikset. Ainakin oli loistavaa luottamustreeniä ja tätä kyllä koitetaan jatkossakin, kunhan joskus kenttä on samalla lailla vapaana. :)

Ei mee ku elokuvissa..

uus elämänohje

Meinaan ratsastukseni. Hävettää, harmittaa ja turhauttaa oma ratsastukseni (tai ratsastamattomuuteni!) tänään. Tosiaan olin siis Dixien kanssa tunnilla ja jotenkin olin jo alkujaan vähän kireä, enkä osannut rentoutua sinne selkään normaaliin tapaan. Se tietenkin automaattisesti vaikuttaa hevoseen, joka jo muutenkin on normaalia säpäkämpi tuulen vuoksi, mikä kolisutteli maneesin peltejä tuon tuosta. Muutenkin tehtävät joita piti tehdä meni osaltani puskiin, mutta aina vaan ei onnistu.

No, tästä ei voi olla suunta muu kuin ylöspäin. Ensi kerralla, eli perjantaina tsemppaan enkä välitä, vaikka maneesin katto räjähtäisi ilmaan tai tapahtuisi joku luonnonkatastrofi.

Tällainen pikapostaus, jonka mieluummin olisin jättänyt kirjoittamatta, mutta pahus soikoon lupasin olla aktiivinen kirjoittaja :D Perjantaina tulossa sitten postausta ja toivottavasti silloin kuulumiset huomattavasti parempia. :)

Paljon asiaa ja video

Ensiksi superpahoittelut että olen ollut epäaktiivinen.Viikko oli kaikinpuolin aika kiireinen, ja noh.. Eipä ollut oikein kirjoitusintoakaan. Mutta nyt taas on ja lupaan, ettei enää koskaan tule tuollaisia taukoja. Mutta asiaan. :)

Viimeviikon sunnuntaina olin yhdessä äitin kanssa aamulla maneesissa ja tehtiin Dixien kanssa maastakäsin puomeja. Se kun vähän "ujosteli" niitä joskus selästä käsin, niin haettiin sille sitten lisää varmuutta maastakäsin. Hyvää liikuntaa sekä hevoselle että ratsastajalle ja taisihan tuokin ihan tykätä. Saatiin kyllä hyvät naurut, kun joskus Dixie ihan pokkana astuu puomin päälle, niin kuin se olisi tasaista maata. Osasi se kuitenkin mennä niitä hienostikin. Huomattiin myös, että se nostaa jalkojaan paremmin, kun menee vähän tavallista reippaampaa ravia.



Maanantaina olin Dixien kanssa tunnilla. Se sujui ihan ok, tehtiin taas askeltehtävää, eli kun hevonen ottaa askeleen tietyllä jalalla, pitää sanoa 'nyt'. Esimerkiksi pivoteissa tässä tehtävästä on hyötyä ja muutenkin ratsastajan tulisi tuntea ne hevosen jalat ihan istunnallaan!

Tuo tehtävä sujui hyvin. Kerran maneesin päässä tapahtui joku joukkopelästys ja Dixie hieman liioitteli ja veteli maneesin päästä toiseen päähän kiitolaukat. Jalustimet oli vähän hukassa, mutta selässä pysyin. Ei siis tarvitse kakkua alkaa vääntämään ;)

Perjantaina olin myös tunnilla ja se meni ihan metsään. Syy oli 100% ratsastajassa. Aluksi tehtiin taas askelia ja ne meni hyvin, mutta sitten kun piti alkaa tehdä 5 ja 6. pivotteja, jotenkin jännityin ja sehän sitten tarttui hevoseenkin. Mentiin sitten kahdeksikolle rentoutumaan, tehtiin ravi ja käynti ympyröitä. Rentous palasi molempiin ihan jo parin kierroksen jälkeen, joten täytyykin aina, kun usko meinaa ratsastajalta loppua, siirtyä hetkeksi tuttuun kahdeksikkoon.

Kuitenkin jotain hyvääkin, Dixie ei ole ikinä ennen ravannut noin kivasti kahdeksikolla. Ei yritellyt sammuakaan niin kuin joskus sillä on tapana luistaa.

Eilen, sunnuntaina, oli kisaharkat, josta jo viime postauksessa taisinkin teille mainita. Tarkoitukseni oli aluksi mennä pleasure ratsastusluokkaan, mutta koska tämän viikon tunnit kaivelivat, en sitten uskatautunut vielä noihin mennä. Äiti siis hoiti ratsastusluokat pleasuren ja horsemanshipin ja itse menin showmanship at halter maastakäsin luokan.

Piirsin teille nopeasti paintilla ekan showmanship at halter radan, mikä onnistui itseasiassa tosi hyvin. Ainut, mikä oli vaikeaa, oli paikallaan seisominen. Kisaharjoitukset kestivät aika reippaasti, mentiin kolmen aikaan maneesiin ja tultiin sieltä joskus seiskan paikkeilla. Dixie purki siis kyllästymistään näykkimällä ja steppaamalla. Mutta ekasta radasta saatiin kuitenkin paljon kehuja, että tyytyväinen olen. Tehtiin myös toinen rata, mutta ehkä olin itse siinä liian hätäinen ja se ei sujunut siksi aivan yhtä hyvin. Mutta siinäkin tuli hyviä siirtymisiä ja peruutuksia.

 

Toivottavasti jaksoitte lukea, tuli tekstipainotteista, kun kuvia ei löytynyt. Toivottavasti video vähän korvaa sitä! Nyt aikeinani on parannella reilusti ulkoasua, eli älkää ihmetelkö, miksi banneria ei välttämättä näy hetkeen.