Kuvapostaus ratsasteluista

Mentiin taas äitin kanssa yhdessä aamulla tallille ja Dixie olikin vielä sisällä. Koitettiin sille eilen ostettua riimua, joka näkyy kuvassa. Sopivankokoinen ja minusta ihan hyvännäköinenkin se sille on. Mitä mieltä te olette? :)

 

Annoin Dixien syödä vapaana heiniään sillä aikaa kun harjailin ja varustin sitä. Äiti oli tällä välin hakemassa maneesista tötteröitä kentälle, koska aikeinamme oli kääntämistreeni. Tänään Dixie ei tainnut kertaakaan sanoa mitään vyönkiristyksestä ja muutenkin käyttäytyi nätisti. Laitettiin suitset päähän ja sitten kentälle töihin.

 

Äiti meni ensin selkään ja alkoi kävellä alkukäyntejä. Olimme yksin kentällä ilman toista heppakaveria, mutta silti Dixie oli täysin rento. Äiti alkoi hetken kuluttua käännellä, vaihdella suuntaa ja ravailla. Muuten meni heillä ihan jees, mutta Dixie ei ravannut kunnolla.

Ohjat onneksi samanmittaiset ;)

 

 

Hetken kuluttua kun äiti sai ratsastettua, menin itse selkään. Aloin ravata heti ja ensin Dixie tuntuikin tosi ärsyttävältä. Punki pohkeenläpi ja yritti vain mennä sinne mihin itse haluaa. Hermostuin ja aloin ratsastaa, tein pieniä käännöksiä ravissa, kahdeksikkoa yms. Dixie tajusi joutuneensa oikeasti töihin ja alkoi ravata oikeasti eteenpäin.

 

 

Pian Dixie lopetti sammumisyrityksetkin ja ravasi oikeasti niin kauan, kunnes pyysin sen käyntiin. Se kääntyi pieniä teitä ravissa ihan sikahyvin ja tuntui muutenkin ihan mahtavalta. Tämä oli varmasti elämäni onnistunein ratsastus sillä tähän mennessä! Jes! :)

 



Äiti lähti viemään satulaa talliin ja itse hyppäsin tynnyrin päältä tuon selkään. Onneksi se ei ole korkeampi kuin 150cm, koska muuten olisikin ollut hankalempaa. Menin loppukäyntejä ympäri kenttää pisin ohjin ja poni pärskähteli ja venytteli kaulaansa muutenkin tyytyväisen oloisena. Ilma oli ihan täydellinen ja Dixie ihanin koskaan. Ei voi olla kuin tyytyväinen!

 

Huippuotus <3